Lähdin kalliin makkaraperuna-annoksen saattelemana ulkoilemaan kirkkaankeväiseen kaupunkiin. Rautatieaseman ovella nuori tyttö lähestyi minua kissanpennun katseella. Hän sanoi, että olen ainoa, jolta hän uskalsi kysyä, voisinko hakea jotain. Hakea mitä, en ymmärtänyt. Parin lauseen jälkeen huomasin hänen tarkoittavan tupakkaa. Sanoin hänelle, että suosittelin lämpimästi tupakanpolton lopettamista heti, sillä olin itsekin lopettanut viidentoista vuoden tupakoinnin jälkeen. Hän sanoi jatkavansa mieluummin.

 

Istuudun aseman kahvilaan nauttimaan kahvista ja omasta rohkeudestani. Näin rahapeliautomaatit. Kuusi automaattia jakaantuneina kolmen divisioonaan, niiden väliä pitää rahanvaihtokone. Muutama pelaaja on paikalla, joista yksinäinen, vanhempi naishenkilö, pistää silmääni. Hän nauttii pelaamisesta ja katselee ylväästi ympärilleen. Hetken kuluttua ymmärrän, miksi.

 

Kaksi teini-ikäistä poikaa tulee sisään. Heillä on säkit kolikoita täynnä. He pälyilevät kohti kassaa ja pelaavat vain kolikon, kaksi kerrallaan. Pojat ovat pienikokoisia skeittareita, mutta silti kuin jäniksiä, jotka ovat valmiina säntäämään pakoon heti, kun tilanne niin vaatii. Vanhempi naishenkilö on lukinnut pikkupojat katseeseensa. Hän päättää puuttua peliin ja lähtee kertomaan kassahenkilökunnalle alaikäisten poikien luvattomasta pelaamisesta.

 

Nainen on tämän päivän sankari, jota ihailen nurkkapöydän rauhasta. Aina sankareille ei kuitenkaan käy hyvin. Kun hän pääsee kassalle, eräs pikkupoika huomaa naisen aikeet ja ryhtyy innokkaasti tyhjentämään voittoputkensa tulosta. Tämän lisäksi hän alkaa tyhjentää myös sankarittaren konetta. Tämän huomatessaan nainen lähtee puolilönkyttelevin askelin kohti poikaa, joka osoittaa uskomatonta mielenhallintaa jatkaen koneen tyhjennystä aivan siihen asti, kunnes naisen käsi kahmaisee häntä kohti. Ärräpäiden ja kavereidensa ihailun siivittämänä tämä pikkukriminaali juoksee karkuun rullalauta ja kolikkosäkki kainalossaan.

 

Tarinan opetus on se, että ihmiset eivät kunnioita toisiaan. Moni oppii jo nuorena varastamaan ja huijaamaan. Tarinamme sankaritar koki suuren pettymyksen yrittäessään vaalia lain määräystä. Toisaalta, sekä syyn ja seurauksen laki että karmanlaki opettavat, että tarinan todellinen opetus on kuitenkin se, että nainen sentään yritti. Hän näytti toiminnallaan esimerkkiä paitsi itselleen, ja meille, jotka todistimme tilannetta, ennen kaikkea tuolle pikkunilviäiselle, joka ei ollut saanut osakseen tarpeeksi rakkautta ja hyveiden viisautta. Tämä hyvä yritys antoi myös minulle aiheen kirjoittaa todistukseni ylös ja jakaa sen muille ihmisille. Hän ei tiedä, että tapauksella oli sivustakatsojan silmät ja korvat, mutta aion rukoilla hänen puolestaan, sillä myös Hän, joka näkee kaiken, näki tämän naisen toiminnan.

 

Miksi olinkaan tuona päivänä kaukana kotoani, vain pari päivää viisaudenhampaiden poistoleikkauksen jälkeen, tikit edelleen kipeinä suussa, kurkku turvoksissa, kuumeessa ja huonosti nukkuneena? Olin kutsuttuna todistamaan rikosoikeudenkäynnissä, jonka yhtään osapuolta en tuntenut. Kaksi vuotta aiemmin olin ollut myös sivustaseuraajana tapaukselle, josta oikeudessa todistin.

 

Päätämme tarinan siihen, kun nainen jää lukitsemaan pelikoneensa viittä linjaa. Myös pojat tekevät paluutaan rikospaikalle. Huomatessaan naisen he lähtevät kiireesti takaisin sinne, minne aurinko ei paista - asematunneliin.

 

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).