Se kaikki tapahtui samaan aikaan illalla, kun oli yhdeksäs tunti. Jo kolme tuntia oli ollut pelkkää pimeää ja vain he, joilla oli toivoa, tiesivät, ettei mikään kestä ikuisesti – paitsi ikuisuus itse osana totuutta.

 

Tuolloin rappukäytävässä mustasukkainen mies tappoi entisen puolisonsa, joka oli juuri onnistunut perustamaan uuden perheen ja vaikeuksien jälkeen jatkamaan elämäänsä.

 

Toisaalla synkässä sairaalahuoneessa maailmaan syntyi vaikeasti vammainen lapsi, joka selvästi kitui jokaisella hengenvedollaan.

 

Muualla ihminen piti eläimiä lukittuina pieniin koppeihin, joissa ne kärsivät ja olivat olleet masennuksensekaisessa pelkotilassa koko elämänsä ajan.

 

Salaisessa paikassa ulkopuolisten silmissä onnelliset, ja kumpikin omiin avioliittoihinsa sitoutuneet ihmiset, tapasivat salaa jakaen hekumallisen sänkynsä ja särkien kumppaneidensa sydämet.

 

Kaukana jossain koulun pihamaalla lapset olivat kerääntyneet kiusaamaan kaikista heikointa, myös kotona pahoinpideltyä ja yksinäisyyteen vetäytynyttä lasta.

 

Itsensä tuomareiksi korottanut ryhmä kapinallisia suunnittelivat, miten he huomenna voisivat räjäyttää ostokeskuksen ja tappaa tuhansia viattomia ihmisiä.

 

Jossain mies oli juuri saanut hankittua pimeästä katukaupasta aseen ja lipasti sitä itsemurha-aikeissaan.

 

Tuntui, että kaikki ihmiset olivat peloissaan, vihoissaan tai surullisia, olihan nyt yhdeksäs tunti. Vaikka tuntui, että kaikki ihmiset olivat peloissaan, vihoissaan tai surullisia, Jumala ei ollut – hänen täydellinen suunnitelmansa toteutui jokainen hetki.

 

Pohdittavaa:

  • Miksi maailmassa on olemassa pahuutta?
  • Voiko eläinten kesken olla pahuutta?
  • Entä ihmisten?
  • Mitä mahtaa tarkoittaa yhdeksäs tunti?
  • Miksi Jumalan täydellinen suunnitelma kattaa myös pahuuden?
FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).