Se, joka kastetaan vedellä, joutuu kasvokkain paholaisen kanssa. Kun paholainen sitten koettelee ja houkuttelee maailman suurimmilla peloilla ja palkinnoilla, on ihminen tulikasteessa, josta Jeesus saarnasi. Kukaan ei voi kävellä tulimeren läpi, ellei Isä ole hänen kanssaan. Tämän vuoksi munkit ja muut totuuden tien kulkijat usein epäonnistuvat. He yrittävät mennä tuleen ennen vettä. He yrittävät löytää Pojan ennen Isää. Vain Isä antaa riittävän suojan tulta vastaan, kuten Job, Mooses ja Jeesus opettavat.

 

Jeesuksen tulikaste on Saatanan kiirastuli, jossa ihminen joutuu kohtaamaan demonit ja demonien aseet, joita kuolemansynneiksi kutsutaan. Lopulta ihminen on valmis kirkastumaan ja voittamaan pahimman Saatanankätyrin, eli maan porttojen ja kauhistuksien äidin – itsensä. Se, joka on syntynyt pahasta, kuolee, ja luo tilan puhtaalle, neitseelliselle perustalle. Tulikaste on polttanut perustan kullaksi. Henki voitti elämän ja ihmisestä tuli uusi Lapsi ja Mies-nainen. Hänet tunnetaan nimellä Ihmisen Poika, sillä hän on lähtöisin Isästä. Hän on Isä-Totuus, Äiti-Elämä ja niiden välissä kulkeva Tie.

 

Vesi on Isä ja Tuli on Äiti. Isä kastaa lapsensa ensin ja jättää hänet sitten Äidin käsiin. Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. ”Kun tulen äiti ei enää löydä muuta poltettavaa, hän tuhoaa itsensä. Tuli jää täysin vaille ruumista ja polttaa ainetta, kunnes se saa puhdistetuksi kaiken, myös pahuuden. Kun sillä ei ole enää mitään poltettavaa, se kääntyy itseään vastaa, kunnes se on tuhonnut itsensä.” Näin opettaa ikivanha kirjoitus Suuren Voimamme Tunteminen Nag Hammadin teksteissä.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).