Kaikella, jolla on alku, on myös loppu.

 

Eräänä päivänä sisäinen ääni sanoo: Tänään on loppu. Kuka voitti?

 

Systeemi menee tuosta kysymyksestä sekaisin. Tekosyitä on miljoonia. Olisi pitänyt tehdä niin. Niin ei olisi pitänyt tehdä. Olin sille syyttä ärsyttävä. Sille valehtelin. Sille halusin kostaa, mutten uskaltanut. Minusta ei tullut yhtään sitä mitä minusta piti tulla. Ja missä minun perheeni on? Missä minun kaverini ovat?

 

Ääni jatkaa: Anna itsesäälin olla. Kuka voitti?

 

Vesi-Poika vastaa: Minä.

 

Sydän huutaa jo ajatuksen päälle: Olet väärässä taas. Etkö ole oppinut mitään? Minä puristan rintaasi aina, kun tarvitset neuvoa. Minä saan sinut ja tunteesi avautumaan, kun niiden aika on.

 

Vesi-Poika kysyy: Siksikö on päiviä, jolloin itkee ja nauraa koko ajan? Yksi väärä lausuttu sana tai jonkun puolitutun erikoinen ilme vastaantulevan kasvoilla voi päästää koko helvetin valloilleen.

 

Sydän vastaa: Sitä on tunteet. Kun tunteeton tuntee jotain vuosien jälkeen, kestää aikaa löytää tasapaino.

 

Vesi-Poika kysyy: Onko minulla tasapaino?

 

Paha sanoo: Olet edelleen pelkuri. Muistan, kun pari päivää sitten itkit yksinäisyyttäsi. Melkein vannoit luopuvasi kaikesta, jos saisit yhden hetken sen läheisyydenkipeän tytön kanssa.

 

Hyvä sanoo: Siinä on meidän ero. ”Melkein” ei ole totuus. Vasta päätös on. Ja sekin vain hetken aikaa.

 

Vesi-Poika vastaa uudestaan sisäiselle äänelleen: Tässä tarinassa ei ole voittajia tai häviäjiä. Siinä on vain tarina täynnä tunteita. Jokaisen vapaa tahto löytää tarinasta ne totuudet, joita etsii. Toisen totuus on toisen väärä vala ja emävale. Totuus on uskaltaa kysyä, miksi pitää kilpailla. Onko se voittaja, joka uhrasi eniten, vai se, joka sai haalittua itselleen eniten, vai se, jota muut kumartavat?

 

Jumala sanoo: Jokainen niistä on häviäjä jo ennen kilpailua.

 

Vesi-Mieheksi kasvava Vesi-Poika sanoo: Ymmärrän sen nyt. Heitä ajaa pelko.

 

Paha piinaa: No mikä sinua ajaa? Tekopyhyys? Tunnet luonnonlait, osaat petkuttaa itseäsi syvemmällä tasolla.

 

Vesi-Mies sanoo: Tiedän vain, mitä rohkeus on. Rohkeutta on olla oma itsensä, vaikka ihmiset nauraisivat sinulle ja tuomitsisivat sinut. Rohkeutta on jatkaa, vaikka päälle sataisi tuhat kiloa ulostetta. Rohkeutta on hyväksyä menneisyys ja unelmoida paremmasta huomisesta unohtamatta elää tänään. Rohkeutta on toimia pahoja tekoja vastaan, eikä vain katsoa vierestä. Rohkeutta on tehdä oikein, vaikka tietää, ettei kukaan tule sitä koskaan näkemään tai siitä kuulemaan. Rohkeutta on löytää rohkeus sisältään, eikä valheiden viidakosta. Rohkeutta on luopua kaikesta, minkä pelkää menettävänsä. Rohkeutta on luoda jotain itseään suurempaa. Rohkeutta on olla ottamatta kunniaa niistä asioista, joista kunnia itselle kuuluisi. Rohkeutta on se, että odottaa kaikilta muilta kiittämättömyyttä, mutta muistaa itse sanoa kiitos aina, kun siihen on aihetta. Mutta ehdottomasti kaikista suurin rohkeus on syvällä meissä jokaisessa. Se tulee vasta sitten esille, kun sitä tarvitaan, ja kun sen aika on koittanut. Ja sen aika on vasta silloin, kun uskaltaa tunnustaa, että pelkää jotain. Ei ole rohkeutta ilman pelkoa.

 

Paha nauraa: Tunnustat siis olevasi edelleen pelkuri.

 

Vesi-Mies vastaa: Tunnustan pelkääväni joskus. Tiedän, etten voi vakuuttaa ketään tai mitään ajatuksillani, en enää edes itseäni. On toiminnan aika. Kun toimii, ei tarvitse perustella tai väitellä. Kun käyttäytyy omien ajatusten mukaisesti, ei tarvitse kuvailla sokealle eskimolle savanneja ja viidakkoa. Toiminnan kautta ritarista tulee yhtä miekkansa kanssa ja rohkeus hyveineen täyttää sydämen.

 

Langennut kysyy: Väitätkö, että seurauksista ihmisen voi määritellä ja ilman syitä?

 

Vesi-Mies toteaa: Jokaisella seurauksella on syynsä – toinen ei ole ilman toista. Ei ole päivää ilman yötä, ei hyvää ilman pahaa. Ei valonnopeus ole pimeännopeutta suurempi. Edes vähän lähempänä totuutta olevat syyt ovat niitä, jotka tekoina näkyvät ja lauluna kuuluvat ymmärtäväisille korville. Silti myös jokainen syy on toisen syyn seuraus. Se jatkumo ajaa ajan sekä universumin halki, päättymättä koskaan. Väitän vain, että jokainen ajatus on tärkeä, kuten siemen maassa. Tässä näkyvässä maailmassa on kuitenkin kyse myös mitattavuudesta. Vain ne siemenet muistetaan, jotka kasvoivat esiin maasta. Älä koskaan aliarvioi ihmisten aistihavaintoja sekä sokeaa uskoa niihin. Se on lahja ja kirous. Joka ymmärtää sen, että lahja ja kirouskin ovat vain saman asian ääripäitä, ymmärtää enemmän kuin muut. Alussa ja lopussa yksi on kaikki. Se, mitä välillä tapahtuu, on jokaisen henkilökohtainen asia ja vapaa tahto.

 

Viimeinen vastustaja kysyy: Oletko muka valmis johonkin?

 

Vesi-Mies vastaa: Henkinenkin tie lähtee liikkeelle itsestä. Ensin pitää vain huomata pysähtyä. Sitten tie lähtee polun lailla eteenpäin ja vie ympäri maailman. Tie on pitkä ja täynnä tapahtumia. Noin 40 000 km jälkeen tie on kiertänyt koko maapallon, ja törmää selkääsi. Silloin, ja vasta silloin, miehestä tulee yhtä tien kanssa. Se, mikä alkoi sydämestä, palasi sinne. Vasta silloin sydän on kokonainen – taas ensimmäistä kertaa.

 

Silloin, kun mies kävelee hänelle itselleen oikeaa tietä, kaikki elämän vastakohdat pitävät hänen käsistään kiinni, henki liikkuu maailmojen välissä, ja vallitsee jatkuva tasapaino.

 

Tämä on se kohta, kun alusta tulee loppu sekä lopusta taas uusi alku.

 

Olen ymmärtänyt viisasten kiven.

 

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).