Filosofisen käsitteen Causa Sui konteksti

Oppitunnin aiheena on Kaiken ja Ei-minkään Teoria filosofisen käsitteen Causa Sui kontekstissa.

Causa sui (lat. ”itsensä syy”) tarkoittaa filosofisena käsitteenä jotain mikä on saanut itsensä aikaan. Kaiken ja Ei-minkään Teorian suhde käsitteeseen on monitahoinen. Causa sui:hin liittyen riittää tarkastella vain muutamaa ylintä riviä Teoriassa. Rivit ovat:

Teoria itse, eli Jumala (”pysyvä totuus”)

Konteksti (”muuttuva totuus”)

Tieto ja Elämä

Esimerkiksi Tuomas Akvinolainen pohti aikoinaan, ettei Jumalalla voi olla syytä, sillä tuolloin hän olisi ollut olemassa itseään aiemmin ajallisesti, eikä se ole mahdollista. Tässä pohdinnassa ei ole otettu huomioon Jumalan, eli Teorian Tieto puolta lainkaan, joka itsessään on juuri ajaton, eli ikuinen. Jumala nimittäin voi olla olemassa olemattomuudessa ennen kuin hän toteuttaa oman tahtonsa Elämän kautta olevaisuudessa. Näin Jumalalla olisi olemassa syy, jopa itsensä syy.

Käsitteeseen causa sui liittyy myös termi kosmologinen todistus eli kaikkeuden luojaan perustuva todistus, joka on yritys todistaa Jumalan olemassaolo. Todistuksessa väitetään, että Jumala on olemassa, koska kaikkeudella täytyy olla luoja.

Tarkastellaan kosmologista todistusta Kaiken ja Ei-minkään Teorian valossa: Teorian mukaan meillä on siis yhtä aikaa sekä olevainen ja ei-olevainen Jumala. Jos kontekstiksi valitaan maailmankaikkeuden Luojan, eli Elämän toteuttama luomistyö, on sillä oltava Alku ja Loppu. Luojan työllä on siis alku ja loppu, eli se kuuluu syyn ja seurauksen lain alaisuuteen. Toisaalta Luoja, eli Elämä itse toteuttaa syvyyden Tietoa, jonka mukaan se luo maailmankaikkeuden, eli tekee työtään. Koska syvyys on ikuinen ja ajaton, ei sillä ole alkua tai loppua, eikä se siis voi kuulua syyn ja seurauksen lain alaisuuteen. Tämä tarkoittaa, että koska Tieto, jolla luomistyö tehdään, on ääretön ja ikuinen, on myös sen toteuttajan, eli Luojan (= Elämän) oltava myös ääretön ja ikuinen, vaikka itse luomistyöllä olisikin selvästi alku ja loppu. Tämä siis todistaa sen, että vaikka maailmankaikkeudella (jota voidaan ajatella Jumalan toteutuneena Tahtona) on alku ja loppu, ei Tiedolla, jolla se luodaan, eikä sen luojalla, Elämällä, ole alkua tai loppua.

Siksi Tieto ja Elämä kuuluvat Teorian ylimmille riveillä ja ne kuvaavat yhden ja saman Jumalan eri puolia. Samat ominaisuudet löytyvät jokaisesta pyhästä kirjasta jostain muodosta. Ne ovat Raamatun kaksi puuta, Kristus ja Isä, Buddha ja Perimmäinen Totuus, egyptiläisen jumaltaruston Shu ja Tefnut sekä Taolaisuuden Jin ja Jang.

 

Ratkaisu: Onko Jumala itsensä syy?

Kysymys ”Onko Jumala itsensä syy?” ei ole mielekäs. Se ei ole mielekäs siksi, että Jumala on Teorian mukaan ”pysyvä totuus”, eikä se siten kuulu pelkästään vain syyn ja seurauksen lain alaisuuteen, eihän sillä edes ole alkua tai loppua. Kysymys on aivan yhtä mielekäs kuin sellainen, että pohdittaisiin mistä kohtaa ympyrän kehä alkaa ja mistä se loppuu. Tietysti voidaan luoda koordinaatisto, johon sitten ympyrän kehän voi suhteuttaa ja valita ”nollakohdan”, mutta myös tämän voi tehdä äärettömän monella eri tavalla, eli itse työ (vaihtoehtojen läpikäynti) kestäisi siinä ikuisuuden.

Jumala ei siis ole itsensä syy, vaikka hänestä on lähtöisin kaikki maailmankaikkeuden syyt ja seuraukset. Jumala ei ole myöskään vailla syytä, sillä Teoriassa Tieto kaikessa täydellisyydessään ei ole vailla mitään, vaikka se onkin jumalallisen järjestyksen tuomassa täydellisessä muodossaan ei-olevainen (vrt. esim. supermassiiviset mustat aukot, jotka äärettömän pienessä pisteessä sisältävät "aineen" ja "tiedon" koko maailmankaikkeuden luomista varten). Tästä ei-olevaisesta, ei-syystä, Elämä luo kaikki maailmankaikkeuden syyt ja seuraukset. Näin ollen Jumala ei ole itsensä syy, eikä se ole vailla syytä. Toisaalta Jumala nimenomaan on luomistyönsä kautta aina itsensä syy ja seuraus, ja toisaalta tyhjyytensä kautta Jumala on vailla syytä.

Oikeastaan suurimmat haasteet Kaiken ja Ei-minkään Teorian mukaisessa ajattelussa on ymmärtää:

  1. Mikä on syyn ja seurauksen laki, ja mitä se koskettaa,
  2. mikä tai mitä on ääretön ja ikuinen, sekä
  3. vapautua oman mielen (sielun) tahdosta, joka yrittää pakottaa valitsemaan ”joko-tai”-tyyppisiä vastauksia.

Tässä meillä on kuitenkin edessä tilanne, johon ei ole oikeastaan kukaan kautta historian vastannut oikein tai väärin. Jos kaikkia tähän asti annettuja vastauksia tarkastellaan yhtä aikaa, voidaan niistä hahmottaa hyvin lähelle perimmäistä totuutta yltävä vastaus. Se on Kaiken ja Ei-minkään Teorian teho.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).