Freudin ja psykoanalyysin konteksti

Oppitunnin aiheena on Kaiken ja Ei-minkään Teoria Freudin ja psykoanalyysin kontekstissa.

Kaiken ja Ei-minkään Teoria selittää Freudin luomia psykoanalyysin keskeisiä käsitteitä sekä ennustaa psykoanalyysin tulevaisuuden. Kuten millä tahansa Kaiken ja Ei-minkään Teorian konseptilla, myös psykoanalyysilla on potentiaali kuvata perimmäistä totuutta, eli Kaiken ja Ei-minkään Teoriaa itseänsä. Näin ollen psykoanalyysista voisi tulla valaistumista kuvaava psykologian oppi.

Freudin kehittelemän psykoanalyysin taustalla on teoria ihmisyksilön tiedostumattomasti toimivista voimista, jotka ovat yksilön jokapäiväisen käyttäytymisen syinä. Freud nimitti tiedostamattomien voimien toimintaa psykodynamiikaksi, sekä psykodynamiikan toimintaa tarvittavaa psyykkistä energiaa libidoksi. Freud näki psyykkisen energian synnynnäisenä viettinä, joka hakeutuu mielihyvää kohti. Freud myös luonnehti, että tämä vietti pyrkii kiinnittymään erilaisiin tapahtumiin ja muihin ihmisiin.

Kaiken ja Ei-minkään Teoria, eli makrokosmos (= Jumala/Pyhä Henki)

Psykoanalyysin ”Ihmiskuva”, eli mikrokosmos (Kaiken ja Ei-minkään Teorian Kuva; Jumalan Kuva)

Ei-olevaiset (Psykoanalyysi ei tunne lainkaan tätä tasoa.)

 

Olevaiset (Psykoanalyysi ei tunne lainkaan tätä tasoa)

Syvyys

=

Yksilö

 

Ryhmä, (”Yliminä”)

=

Maailmankaikkeus

Ääretön, Ikuinen

=

”Tiedostumaton mieli”, ”Id”, (”Ego”)

 

”Tietoisuus”, ”Ego”

=

Mitattava (Alku ja Loppu)

Pimeys, Liikkumaton

=

”Id”

 

Muisti

=

Valo, Liike (Valonnopeus)

Ei kuvattava, Ei aistittava, Ei muotoa

=

”Yliminä”

 

Luovuus

=

Kuvattava, Aistittava, Omaa muodon

Tahto ja Persoonallisuus, ”Psyyke ja keho”

Taulukko. Kaiken ja Ei-minkään Teoria psykoanalyyttisesta näkökulmasta

Freudin kuuluisin teoria on ihmisen psyykeen, eli mielen jakaminen kolmeen kerrokseen. Nämä kerrokset ovat id, ego ja yliminä. Rinnastetaan seuraavaksi nämä Freudin termit Kaiken ja Ei-minkään Teorian terminologian kanssa.

Id toimii täysin tiedostumattomasti pyrkien mielihyvään ja omien tarpeiden tyydyttämiseen. Kaiken ja Ei-minkään Teoriassa id vastaa osittain tiedostumatonta mieltä ja osittain tunne-tasoa.

Ego pyrkii ohjaamaan sekä tiedostumattoman mielen että tietoisen mielen toimintoja. Ego pyrkii myös tietoisesti noudattamaan ulkoisen maailman, eli erilaisten ryhmien sosiaalisia normeja. Ego tasapainoilee idin, yliminän ja kollektiivisten normien välillä. Kaiken ja Ei-minkään Teoriassa ego sijoittuu sekä tiedostumattomaan että tietoiseen mieleen, jolloin sitä ehkä tarkimmin kuvaisi Teorian määritelmä ”maallinen minä” ja sen saavuttama ”tietoisuusaste”. Tällöin ego voisi olla täysin tiedostumaton, eli lähellä idiä, tai vastaavasti laajemman tietoisuuden saavuttanut, eli lähellä valaistumista.

Yliminä sisältää opitut normit, säännöt, käyttäytymismallit jne. Kaiken ja Ei-minkään Teoriassa yliminä rinnastuu automaattisesti järjentasoon, eli se rakentuu tiedostumattomista uskomuksista, arvoista, identiteettikäsityksistä jne. Freudin mukaan yliminä toimii kuten omatunto, ja tämä pätee myös Teorian valossa oikein hyvin. Tarkemmin sanottuna yliminä on ”maallisen minän” omatunto.

Psykoanalyysin ja Freudin ensimmäinen puute astuu kuvaan, kun Kaiken ja Ei-minkään Teoriassa määritellään ”Jumalan Kasvot”. Jumalan Kasvoissa ihmisen perusolemus rakentuu hänen oman tahtonsa ympärille neljään osaan, jotka ovat muisti, luovuus, järki ja tunne. Freud ei ole osannut eriyttää muistia ja luovuutta idistä ja yliminästä, ja siksi hänen määritelmänsä vaikuttavat monin paikoin puutteellisilta ja kömpelöiltä.

Toinen psykoanalyysin puute paljastuu niin sanotulla hengen tasolla. Freudin mukaan id ja tiedostumaton mieli ovat ihmisen syvin olemus. Hän ei koskaan löytänyt olevaisen elämän jumalallista kaikenkattavuutta, eikä olemattoman tiedon ja totuuden syvintä olemusta. Tämän vuoksi Freud ei päässyt käsiksi ihmisen alkuperäiseen ja täydelliseen olemukseen. Ilman tätä olematonta ja olevaista olemustaan psyyke ei voi tavoitella muuta kuin henkilökohtaista parantumista ja subjektiivista totuutta - se ei voi koskaan ymmärtää valaistumisen ja universaalin ykseyden mahdollisuutta.

 

Psykoanalyysin mahdollisuus kehittyä valaistumisen psykologiaksi

Psykoanalyysissa on jo valmiiksi monta erittäin toimivaa ja hyvää puolta. Psykoanalyysissa on oivallettu aivan oikein, kuinka perusteellisesta ja pitkästä prosessista ihmismielen syvimpien salojen kartoittamisessa ja puhdistamisessa on kysymys. Psykoanalyysi ei pyri pikahoitoihin tai ihmeparannuksiin, vaan siinä uskotaan ankaraan työhön ja ihmisen koko elämän läpikäymiseen. Tämä on myös Kaiken ja Ei-minkään Teoriassa esitellyn Totuuden tien idea. Jotta ihminen voi vapautua egostaan, hänen tulee pysähtyä ja ryhtyä aktiivisesti selvittämään, miten ja miksi hänen ”egonsa” on rakentunut ja miten se toimii. Samalla paljastetaan ja käsitellään rajoittavia uskomuksia, pahoja kokemuksia, ja kieroutuneita ajatuksia. Tuomalla vaikeatkin asiat tietoisuuteen, ne voidaan käsitellä ja niistä voi lopullisesti vapautua. Erilaisten pikaparanemistekniikoiden huono puoli piilee siinä, että jos ihminen on oikeasti muuta myös omia tapojaan ja tahtoaan, tulevat samat ongelmat pintaan yhä uudestaan ja uudestaan, vain ongelmien muoto voi vaihdella.

Psykoanalyysissa on sama perusperiaate kuin katolisen kirkon ripittäytymisessä. Ihmismielen (ja sielun) keräämä syntitaakka saadaan purettua auki puhumalla ja tunnustamalla. Tämän asian ymmärtämällä voi hoksata, miten psykoanalyysi ei tarjoa mitään uutta ja erikoista hoitomuotoa, vaan se on tuonut perinteisen synnintunnustuksen nykyaikaisempaan muotoon. Terapiaistunnoissa ”pappi” ei sijaitse enää koppiin piilotettuna, vaan hän yksinkertaisesti on potilaan/asiakkaan takana, kuitenkin näkymättömissä. Kuten papin, ei terapeutinkaan tavoite tulisi olla asentaa ihmiseen uusia elämänohjeita, vaan pyrkiä ihmistä itseään auttaen häntä oivaltamaan uusia asioita. Näin ihminen alkaa puhdistua ja löytää ensin itsensä, ja ehkä lopulta jopa ryhtyy kulkemaan Totuuden tietä kohti vesikasteen vaihetta.

Psykoanalyysilla on mahdollisuus nostaa päänsä esiin alkuveden syvyydestä, ja ehkä Freud oli tätä oivallusta lähempänä kuin voisi kuvitellakaan. Freudin oman teorian mukaan uni pukee sanomansa symbolien muotoon, jotta se pääsisi egon torjunnan läpi (Jung et al, Symbolit - Piilotajunnan kieli. 1991, 27). Tämä tarkoittaa sitä, että Freud oli loppujen lopuksi ymmärtänyt symboleiden ja niiden kielen olemassaolon, sekä niiden uskomattoman tehon koko psyykettä ajatellen. Jos joku haluaisi psykoanalyysia kehittää eteenpäin, tulisi hänen ensisijaisesti keskittyä symboleiden roolin ymmärtämiseen Kaiken ja Ei-minkään Teorian/jumaluuden peruskielenä ja sitä kautta päästä käsiksi Teorian ylimmille, hengen tasoille. Tämän jälkeen myös psykoanalyysi voisi tarjota ihmiselle tien valaistumiseen asti.

 

Totuuden tien kulkemista ja tien päämäärää eli valaistumista ja kirkastumista voisi kuvata Freudin termeillä seuraavasti:

1. Ensin ihmisen tulee tuntea itsensä, eli ymmärtää oman psyykeen ja libidon rakenne.

2. Toiseksi ihmisen tulee kieltää libidonsa ja oma kiinnittymisensä erilaisiin tapahtumiin ja ihmisiin. Tämän lisäksi ihmisen tulee purkaa psyyke osiin ja puhdistaa nämä osat yksi kerrallaan. Näin ihminen luopuu omasta persoonallisesta elämästään ja subjektiivisesta totuudestaan.

3. Lopulta ihmisen tulee antautua psyyken takana olevalle hengen tasolle, mikä onnistuu vain egon hetkellisen kuoleman kautta. Kun ihmisen oma ego, eli hänen itsekäs tahtonsa ei enää halua mitään, on ihminen valmis saavuttamaan hengen tason yhteyden, joka puhuttelee ihmisiä kollektiivisesti, ja ensisijaisesti symbolien kielellä.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).