Isä Meidän -rukouksen konteksti

Tässä tutkimuksessa osoitetaan, että Isä meidän -rukous ja Kaiken ja Ei-minkään Teoria ovat periaatteessa sama asia. Isä meidän -rukous on Jeesuksen Vuorisaarnassaan (Matteus 5-7) opettama rukous ja tapa rukoilla. Jeesuksen opetus sisältää kaksi osaa, joista ensimmäinen on ohje ja toinen itse rukous. Parissa tuhannessa vuodessa Jeesuksen ohje on unohdettu, ja ihmiset keskittyvät itse rukoukseen. Rukous siis kutistuu ulkoaopetelluiksi sanoiksi, mikä suoraan rikkoo Jeesuksen opetusta.

 

Ohje rukoukseen

 

Jeesus sanoo: ”Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.Matteus 6:7-8

 

Jeesuksen asettaman ohjeen mukaan Isä meidän -rukousta ei tule lausua, jos ei tunne sanojen merkitystä. On siis ensisijaisen tärkeää ymmärtää Isä meidän –rukous, joka on sama asia kuin Kaiken ja Ei-minkään Teoria.

 

Isä meidän -rukous (Matteus 6:9-13)

 

Rukoilkaa te siis näin:

Isä meidän, joka olet taivaissa!

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi.

Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.

Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.

Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.*

* Lopuksi on tuoreemmissa kirjoituksissa lisätty ”Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

 

 

Isä meidän -rukouksen selitys ja tulkinta

Jotta Isä meidän -rukous saadaan avattua Kaiken ja Ei-minkään Teorian valossa, otetaan käyttöön vasta kirjan lopussa esitetty Kaiken ja Ei-minkään Teoria valaistuneessa ja kirkastuneessa ihmisessä.

Kaiken ja Ei-minkään Teoria, eli makrokosmos (sis. Olevaiset ja Ei-olevaiset; = Jumala/Pyhä Henki)

Ihmiskunta, eli mikrokosmos (Kaiken ja Ei-minkään Teorian Kuva; Jumalan Kuva; )

Ei-olevaiset (Totuus, Tieto, Henki, Armo; Isä)

Minä Olen

Olevaiset (Kaaos, Elämä, Sielu, Ankaruus; Äiti)

Syvyys

=

Yksilö

Yksilö ja Ihmiskunta,

Ryhmä

=

Maailmankaikkeus

Ääretön, Ikuinen

=

Tiedostumaton Maa

Ihminen ja Jumala,

Tietoinen Taivas

=

Mitattava (Alku ja Loppu)

Pimeys, Liikkumaton

=

Tunne

Muistan Luomistyön,

Muisti

Valo, Liike (Valonnopeus)

Ei kuvattava, Ei aistittava, Ei muotoa

=

Järki

ja elän sen mukaan.

Luovuus

=

Kuvattava, Aistittava, Omaa muodon

Luopumalla omasta tahdostaan ja persoonastaan Ihminen on oppinut tuntemaan, kieltämään ja pyhittämään itsensä Jumalan Kuvaksi. Koska perimmäinen totuus ei koskaan muutu, ei valaistunut ihminen enää koskaan synny uudestaan.

Taulukko: Vastaava taulukko kuin Kaiken ja Ei-minkään Teorian taulukko 13

 

Isä meidän, joka olet taivaissa!

Rukouksessa puhutellaan Isää, joka ihmisen oman ymmärryksen tasosta riippuen voi sijaita joko alitajunnassa (symboli ”Isän maa”), tietoisuudessa (symboli ”Taivaan Isä”), tiedossa ja totuudessa (Teorian vasen puoli), tai Taivaissa, jotka ovat Teorian kolme ylintä tasoa. Taivaat ovat siis 1) Teoria itse, eli Jumala, 2) Jumalan kuva, eli ensimmäisen ihmisen kaltainen ihminen, joka on Jumalan Poika/Lapsi, ja 3) Tieto-Elämä, joiden symboleita Raamatussa ovat esimerkiksi Tiedonpuu ja Elämänpuu, sekä Aatami, ennen kuin hänet jaetaan mieheksi ja naiseksi. Nämä kolme kohtaa muodostavat myös kristillisyydestä tutun pyhän kolminaisuuden, eli Isä, Poika ja Pyhä Henki.

”Isä meidän, joka on Taivaissa” on siis Teorian kolme ylintä tasoa yhdessä. Raamatun luomiskertomus alkaa siitä, kun Taivas ja Maa luodaan, joten nämä Isä meidän -rukouksen ensimmäiset osat eivät ole luotuja, vaan ikuisia. Siksi niitä ei voi ymmärtää lukemalla Raamattua, vaan niitä koskeva ymmärrys tulee suoraan Jumalasta.

 

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Jumalan nimi on pyhä neljästä syystä.

Ensimmäinen syy on se, että koska ylin Jumala itse on pyhä, myös Hänen nimensä on pyhä. Tätä yksinkertaisinta syytä on mahdoton ymmärtää, ellei sielu ole valmis ymmärtämään pyhyyttä.

Toinen syy on se, että kuten Kaiken ja Ei-minkään Teorialla on ääretön määrä konteksteja, myös Jumalaa voidaan ymmärtää äärettömän monella eri tavalla, käyttäen mitä tahansa kieltä, numerojärjestelmää tai lausuntaoppia. Nimi on pyhä, eli sitä ei saa turhaan lausua: muuten ihmiset alkaisivat riidellä siitä, kenen Jumala on kaikkein paras (kuten Jahve, Allah, Isä, Perimmäinen Totuus). Todellisuudessa heidän jokaisen Jumala on juurikin tämä yksi ja sama, ylin Jumala.

Jumalan nimi on pyhä myös sen takia, että Kaiken ja Ei-minkään Teorian vasemmassa puolessa, eli Totuudessa, mitään asiaa ei voida kuvata. Miten voit siis antaa nimen jollekin, mitä et kykene kuvaamaan?

Neljäs syy Jumalan nimen pyhyydelle liittyy Kaiken ja Ei-minkään Teorian oikeaan puoleen, eli Elämään, missä kaikki asiat voidaan kuvata. Jos siis lähtisimme kuvaamaan itse Jumalaa ja Hänen nimeään, meidän tulisi kuvailla kaikki maailmankaikkeuden asiat, adjektiivit ja ominaisuudet, sillä muuten antaisimme Jumalasta epätäydellisen kuvauksen. Tässä kannattaa huomioida, että näitä kuvauksia on ääretön määrä, ja siksi kaikkien niiden läpikäynti kestää ikuisuuden – tähän ei kuolevaisella ole mahdollisuutta.

Jumalan nimeen liittyy myös Mooseksen muistiin kirjoittama Jumalan nimi ”Minä Olen” (2. Moos. 3:14). Kaiken ja Ei-minkään Teorian määritelmästä tämä nimi löytyy siten, että ”minä” on se osa ihmistä, joka lähtee yksilöstä itsestään ja jatkuu aina määritelmän vasempaan laitaan, eli tietoon ja totuuteen asti. Vastaavasti ”olen” on se osa ihmistä, joka lähtee yksilöstä itsestään ja jatkuu aina määritelmän oikeaan laitaan, eli sieluun ja elämään asti. Se voima, joka yhdistää ihmisen Jumalan kanssa ykseyteen ja Jumalan kuvaksi, on juuri tämä ”Minä Olen”. Jos ihminen rakentaa ”minänsä olemaan” oman tahtonsa mukaan, tulee hänestä persoonallinen yksilö. Mutta jos ihminen rakentaa ”minänsä olemaan” Jumalan tahdon mukaan, tulee hänestä valaistunut ja kirkastunut, Jumalan kanssa ykseyden saavuttanut ihminen.

 

Tulkoon sinun valtakuntasi.

Sana ”valtakunta” juontaa juurensa muinaiseen Egyptiin, jossa tätä valtakuntaa nimitettiin termillä ”Ma’at”. Se tarkoittaa jumalallista järjestystä, tietoa ja ymmärrystä, joka on ehkä helpointa määritellä sen vastakohdan, eli kaaoksen kautta. Jumalan valtakunta on siis kaikkea, mitä kaaos ei ole. Jumalan valtakunta on sama asia, kuin Kaiken ja Ei-minkään Teoria, joka kuvaa jumalallista järjestystä.

 

Tapahtukoon sinun tahtosi,

Lause ”Tapahtukoon sinun tahtosi” viittaa täydelliseen antautumiseen ja alistumiseen. Ihmisen syvin mielentaso on hänen oma itsekäs tahtonsa, joka on sokeasti Elämän vaikutuksen alaisena. Ihmisen tahto pyrkii pitämään ihmisen elossa, sekä fyysisesti että mentaalisesti. Tahto ohjaa ihmistä lisääntymään ja jättämään ”ihmisen itsensä näköisen totuuden sanoman” seuraajilleen. Tällaiset seuraajat voivat olla perheenjäseniä, sukulaisia, seurakunnan jäseniä, kollegoja, oppilaita tai mitä tahansa. Jumalan tahto on kaiken tämän vastakohta.

Jumalan tahto on kaikessa loistossaan täydellisesti toteutunut luomistyö, joka on toteuttanut jumalallisen järjestyksen. Kun katsomme ympäröivää maailmaa, emmekä huomioi ihmisen aikaansaannoksia, näemme suoraan Jumalan tahdon ytimeen. Jumalan tahto on itsensä luova systeemi – se on Tieto-Elämä, eli tietoinen elämä.

On äärettömän suuri armo ja kunnia syntyä ihmiseksi. Jumala on luvannut luomistyönsä mukaisesti vain ihmiselle mahdollisuuden tulla Hänen kaltaisekseen, eläväksi tietoisuudeksi. Psykologisessa kontekstissaan Kaiken ja Ei-minkään Teoria pyrkii juuri havainnollistamaan prosessia, jossa Elämän pauloihin takertuneesta ihmisestä voi tulla, ja tulee, elävä Jumalan kuva. Prosessia nimitetään Totuuden tieksi, ja sen päämäärä on oppia tuntemaan ja elämään koko Kaiken ja Ei-minkään Teoria (eli Isä meidän –rukous) todeksi.

 

myös maan päällä niin kuin taivaassa.

”Maa” ja ”taivas” ovat melkein yhtä vanhoja ja tärkeitä symboleita, kuin ”Aurinko” ja ”Kuu”. Tässä yhteydessä ”maalla” tarkoitetaan ihmisen tiedostumatonta mieltä. Tiedostumattomassa mielessä sijaitsevat ihmisen maalliset arvot, uskomukset, vanhempien opettamat toimintamallit ja henkilökohtainen moraali. ”Maahan” kuuluvat myös kaikki emootiot ja tunteiden kautta ilmenevät tottumukset ja tavat.

Freud kuvasi ihmisen ”maata” kolminaisuudella ”id, yliminä ja ego”. Vastaavasti Johannes kuvaa Ilmestyskirjassa tätä samaa kolminaisuutta termein ”peto, väärä profeetta ja saatana”. Tällä Johannes tarkoittaa, että ihmisen id (tunne) on pedon vallassa, eli tuolla tasolla ihminen on eläimenkaltainen. Vastaavasti yliminä on taikauskoon, eli omiin uskomuksiin taipuvainen, ja siksi se on väärän profeetan hallussa. Näiden seurauksena koko ihmisen ”maa”, eli tiedostumaton mieli, on itsekkyyden, eli saatanan valtakunta.

”Taivaalla” viitataan tässä rukouksen kohdassa ”maan”, eli tiedostumattoman mielen vastakohtaan – tietoisuuteen. Tietoisuus on evoluution kannalta ihmisen tuorein osa, ja se on mahdollistanut ihmiselle, Jumalan luomistyön mukaisesti, esimerkiksi kielen, numerojärjestelmien ja lausunnan omaksumisen. ”Taivaan” kautta ihminen voi siis puhua, kirjoittaa ja laskea.

Tiedostumattomaan mieleen (”maahan”) vaikuttaminen on hyvin paljon vaikeampaa kuin tietoiseen mieleen (”taivaaseen”) vaikuttaminen. Siksi yleensä aina Jumalan tahto toteutuu ensin ”taivaassa” ja sitten vasta ”maan” päällä. Ihmisen tulee ensin tietoisesti lähteä tavoittelemaan Jumalan tahtoa ja ymmärrystä perimmäisestä totuudesta, ja vasta tämän jälkeen ihmiselle tulee mahdolliseksi puhdistaa tiedostumaton mielensä.

 

Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.

Yllä mainittiin käsite ”Totuuden tie” – prosessi, jossa ihminen oppii tuntemaan Jumalan. Tämä prosessi on vanhan perinteen ja symbolien kielen mukaan jaettu kolmeen vaiheeseen. Näitä vaiheita on nimitetty ”päiviksi”, tai ”kolmeksi päiväksi”. Sana ja symboli ”leipä” tulee muinaisesta Egyptistä, jossa jumalia symboloitiin leivällä ja viinillä/oluella, ja joita syömällä ihminen oppi tuntemaan yhä paremmin ylintä Jumalaa.

Ensimmäisenä päivänä ihminen tulee uskoon ja hän luopuu kaikesta etsiäkseen ja löytääkseen Jumalan. Uskon armolahjaa ei anneta aivan kevyin perustein, vaan jo nyt Jumala vaatii ihmiseltä täydellistä antautumista ja syntien katumista. Usko kuitenkin annetaan jokaiselle, joka turvaa suuressa hädässä Jumalaan, ja se annetaan siksi, että ihminen alkaisi tosissaan etsiä Jumalaa.

Usko tuo mukanaan luottamuksen. Luottamuksen avulla ihminen kykenee tekemään valintoja, jotka ennen tuntuivat mahdottomilta. Kaikkien näiden valintojen tarkoitus on ohjata ihmistä seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä. Tähän vaiheeseen liittyen Jeesus opettaa meitä luopumaan kaikesta maallisesta ja seuraamaan hänen opetuksiaan. Tätä vaihetta kutsutaan vesikasteeksi ja veden päiväksi.

Vaihe saavuttaa huippukohdan puolessa vuodessa, jos ihminen on tosissaan luopunut kaikesta, ja antanut etsintäajalle ja Jumalalle kaikkensa. Todellisessa, Jumalalta lähtöisin olevassa vesikasteessa ihminen saa alitajuisen ymmärryksen maailmankaikkeuden hengellisestä rakenteesta (eli Kaiken ja Ei-minkään Teoriasta) ja siksi voidaan symbolisesti sanoa, että ihminen tuntee Jumalan silmästä silmään. Samaa tarkoittaa myös symboli ”Totuuden hengen laskeutuminen ihmiseen”.

Totuuden tien toisessa vaiheessa ihminen on juuri saanut omakohtaisen kokemuksensa kautta toisen armolahjan, toivon. Ihminen tietää nyt, mikä on ”taivas ja maa”, ”sielu ja henki”. Tätä toista vaihetta kutsutaan tulikasteeksi, tulen päiväksi, sillä tässä vaiheessa ihmisestä poltetaan pois kaikki, mikä ei ole sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.

Poltetun tilalle rakennetaan ”uudet Taivas ja Maa”. Ihminen siis rakennetaan uudestaan, Jumalan kuvaksi, yksi sielunosa kerrallaan. Muisti rakentuu uudeksi, samoin luovuus, tunnetaso ja järki, sekä koko tiedostumaton ja tietoinen mieli. Lopulta, kun koko sielu on rakennettu uusiksi, niin monta kertaa kuin tarvitsee, ihminen saavuttaa sopusoinnun ”Elämän” kanssa ja hän oppii tuntemaan symbolisesti Jumalan kasvoista kasvoihin. Tulikasteen nimi tulee siitä, että tässä vaiheessa sielusta revitään pois kaikki epäpuhtaudet ja kiinnittymiset, uskomukset, henkilökohtaiset arvot, identiteetti, persoonallisuus, ja loputkin omaisuudesta. Jos edellistä vaihetta kuvasi hyvin sana ”armo”, kuvaa tätä vaihetta erinomaisesti sana ”ankaruus”.

Totuuden tien kolmannessa vaiheessa, valon päivänä, koittaa uusi aamu. Kolmantena päivänä ihminen nousee lopullisesti kuolleista ja astuu taivaiden valtakuntaan – juuri kuten Jeesus sen on Raamatussa opettanut. Kolmatta päivää kuvaa pyhän hengen kaste, jossa ihminen pyhittyy Jumalan kuvaksi, Jumalan kaltaiseksi. Tämä on se tila, johon ihminen on alun perin tarkoitettu ja luotu. Pyhittymisen vaiheessa ihmisen sielu ja henki hakeutuvat lopulliseen tasapainoon: Kaiken ja Ei-minkään Teoriassa tänmä on kuvattu, kun teorian molemmat puolet yhdistyvät niiden harmoniaa heijastavassa ihmisessä.

Lopulta, kun ihminen ei ole enää keho, sielu ja henki, vaan ne kaikki yhdessä ja yhtäaikaa, ihminen kirkastuu ja valaistuu. Hän saavuttaa tietoisen ykseyden Jumalan kanssa. Tästä eteenpäin ihminen tuntee Jumalan (ja Kaiken ja Ei-minkään Teorian) yhtä hyvin, kuin Poika/Lapsi tuntee Isänsä.

 

Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.

Tällä lauseella viitataan käsitteeseen ”riemuvuosi”. Kun ihminen lähtee kulkemaan Totuuden tietä kohti Jumalan tuntemista, hän luopuu automaattisesti kaikista saatavistaan ja lainoistaan – hän siis antaa ne ihmisille anteeksi. Tätä samaa luopumista muistuttaa juutalaisen perinteen ”riemuvuosi”, jonka mukaan seitsemän vuoden välein annettaan toisille ihmisille heidän velkansa anteeksi. Tähän liittyen on suuri synti jättää lainaamatta jollekin ihmiselle rahaa esimerkiksi taloa tai karjan hankintaa varten vain siksi, että ”riemuvuosi” on tulossa. Kun ihminen löytää Jumalan, hänelle koittaa ”riemuvuosi”. Tällä rukouksen lauseella viitataan luopumiseen.

Rukous tulee tulkita sekä fyysisesti että henkisesti. Kuten Jeesusta seuraava ihminen luopuu koko omaisuudestaan ja saatavistaan, tulee hänen luopua kaikesta katkeruudestaan ja kapinamielestään muita ihmisiä kohtaan. On aivan yhtä väärin olla fyysinen velanperijä, kuin henkisesti katkera.

 

Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Rukous päättyy pahuudesta irtipäästämiseen. Ihmisen pahuudella tarkoitetaan itsekkyyttä, taikauskoa, eli taipumusta omiin uskomuksiin, sekä eläimenkaltaisuutta tunnetasolla. Kaikki nämä kolme pahan ominaisuutta ovat ”pahuus itse”, eli ihmisen perisynti. Rukous päättyy siis jaloon pyyntöön, että Jumala armahtaisi meidät perisynnistä. Tämä armahdus myös ihmiselle annetaan, jos hän on toiminut, kuten Jeesus on häntä opettanut. Jos ihminen tämän rukouksen ymmärtää kokonaisuudessaan, elää sen mukaisesti, ja on pyhittänyt itsensä sen kuvaksi, saavuttaa ihminen kirkastumisen ja valaistumisen, ja pääsee irti perisynnistä, eli pahasta.

 

”Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.”

Isä meidän -rukouksen viimeinen lause ei löydy alkuperäisistä kirjoituksista, mutta se voidaan kyllä aivan hyvin tulkita tässä yhteydessä. Lopuksi rukoilija kiittää Jumalaa ja vakuuttaa oman tahtonsa nyt kuolleen pois: hän ei ole enää mitään vailla. Sen vuoksi ihminen tunnustaa, että ”valtakunta”, eli Kaiken ja Ei-minkään Teorian mukainen jumalallinen järjestys, on Jumalan itsensä luoma järjestys, eikä esimerkiksi ihmisen itsensä ansiota. Ihminen myös tunnustaa koko jumalallisen voiman, eli ”tiedon” opettamislahjan ja ”elämän” parantamislahjan tulleen hänelle Jumalalta itseltään. Ihminen ei toivo rahaa tai kunniaa itselleen muistaakseen luomistyön ja elääkseen sen mukaisesti.

Heprean kielessä sana ”Aamen” tarkoittaa samaa kuin matemaattinen termi ”se, mikä oli todistettavissa”. Siksi Jeesuksen sanat ”aamen, aamen” käännetään Raamatussa suomeksi ”totisesti, totisesti”. Juutalaisen perinteen mukaisesti, johon siis erityisesti Jeesuskin kuului ja oli kasvatettu, sanaa ”aamen” ei saanut lausua millekään asialle, jota ihminen ei itse kyennyt todistamaan oikeaksi ja todeksi. Jos ihminen lausui vaikkapa Isä meidän -rukousta vastaavan rukouksen, hän ei saanut päättää rukousta sanaan ”aamen”, ellei hän ymmärtänyt ja kyennyt todistamaan jokaisen lausumansa sanan merkitystä.

 

Mitä Isä Meidän -rukouksessa siis rukoillaan ja pyydetään?

Isä meidän –rukouksessa pyydetään oman elämän, tahdon ja minän katoamista. Siinä annetaan kaikki Isän käsiin, jonka kuvaksi rukoilija pyytää syntyä uudestaan. Isä meidän -rukous ei tavoittele siunausta maalliselle vaellukselle, vaan rukoilija on valmis luopumaan kaikesta, myös itsestään. Ymmärtäessään rukouksen merkityksen ihminen siis astuu nöyränä, valmiina, ja kaikesta luopuneena Jumalansa eteen, ja antaa tälle vallan tuhota ja rakentaa lapsensa uudestaan.

Tämä tutkimus ja opetus on parasta lopettaa samaan kehotukseen kuin millä se alkoikin: ”Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.

Yllä on todistettu, että Isä meidän -rukous on sama asia kuin Kaiken ja Ei-minkään Teoria. Rukous on vain huomattavasti tiiviimmässä muodossa, ja vaatii monen vuoden työn ymmärtää se tietoisesti kokonaan. Kun sen on ymmärtänyt, kykenee sen myös todistamaan. Aamen, aamen.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).