Minä Olen - teoriaa Jumalan nimen taustalla

Esseessä pohditaan Jumalan nimeä Minä Olen. Nimen alkuperä juontaa juurensa esimerkiksi egyptiläiseen Kuolleiden kirjaan sekä Raamatun tapahtumaan, jossa Mooses nousee pyhälle vuorelle ja puhuttelee Jumalaa kasvotusten.

”Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen." Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'" Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.' Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.” (2. Moos. 3:14-15)

Kyseisestä tarinasta lähtien Jumalan nimeä on käytetty väärin, vääristelty, yleistetty ja siitä on jätetty paljon tietoa pois. Tuohon aikaa nimi oli niin pyhä, ettei olla-verbiä edes löydy hepreasta, arabiasta tai Egyptin hieroglyfeistä.

Jos Jumalan nimen haluaa liittää henkiseen kehitykseen ja sitä kautta Totuuden Tiehen, on syytä ymmärtää Jumalalla olevan monta nimeä. Nimi Minä Olen liittyy Tien ensimmäiseen kasteeseen, jossa ihminen oppii tuntemaan itsensä, omat voimavaransa sekä Jumalan äärettömät voimavarat. Nimen tuntemisen jälkeen ihmisen mielessä kaikki on mahdollista. Toinen tuttu Jumalan nimi, YHWH tai Jahve, ei kuulu Totuuden etsijän ensimmäisiin oivalluksiin, vaan tämä vokaaleista koostuva nimi avautuu vasta Tulikasteen aikaan, jolloin varsinkin Sydämen osaa nimeltä Järki koulutetaan tasapainoon hengen viisauden kanssa. Jahve on luomisen nimi ja sitä ei tule sekoittaa Jumalan ensimmäiseen nimeen.

 

Minä Olen symbolien kielellä

Jotta Minä Olen voi aueta ihmiselle symbolien kielellä, tulee ymmärtää muutamia lainlaisuuksia. Ensinnäkin, oppiakseen symbolien kieltä olisi hyvä opiskella eri kieliä. Tässä yhteydessä tarvitaan ainakin suomen, englannin, heprean ja egyptiläisten hieroglyfien tuntemusta. Toiseksi, on tärkeää tuntea muinaisia tieteen tai taiteen aloja kuten sanaoppia, puheoppia, ja logiikkaa, joihin kuuluvat sanojen syvällisempi tuntemus, oikeat syy-seuraus-suhteet sekä oikea lausunta.

Suomeksi Minä Olen
Englanniksi I AM
Hepreaksi Ani  -
Hierolgyfi    
--> Lausunta iir am

Taulukko 1. Minä Olen -symboleja eri kielillä

Englanniksi sana Minä kääntyy sanaksi I, joka puolestaan lausutaan 'ai'. Samaa lausuntaa käyttäen voidaan tarkoittaa myös toista englannin sanaa, eye, joka tarkoittaa silmää. Tämä yhdistää silmän muotoisen hieroglyfin (Taulukko 1) sanaan I, eli sanaan Minä.

Toisaalta sana Olen kääntyy sanaksi AM, jolle heprean kielestä ei löydy vastinetta, sillä sieltä puuttuu olla-verbi. Sen sijaan hieroglyfeistä löytyy täsmälleen sama sana, AM. AM, joka on myös ihan tavallinen hieroglyfien kirjain M, on kuva pöllöstä. Tämä kuva ei kuitenkaan ole mikä tahansa kuva, sillä se on yksi harvoista hieroglyfeistä, joissa eläin tai ihminen on kuvattu suoraan edestäpäin. Ainoastaan kaksi muuta poikkeusta on olemassa, joista toinen on jumalatar Hathor, ja toinen poikkeus on ihmisen kasvot, jotka äännetään HR, eli samoin kuin Egyptin tärkein Jumalan Poika, Horus. Yhteistä näillä kaikilla kasvokuvilla on se, että ne kuuluvat Totuuden Tien toiseen osaan eli Tulikasteen vaiheeseen.

Sanasta AM tulee ymmärtää myös sellainen asia, että hepreaksi se tarkoittaa Kansaa. Eli kun Raamatussa puhutaan kansasta, joka pakeni Egyptistä, sanalla kansa, eli am, viitataan aina ensisijaisesti ihmisen mielessä asuvaan kansaan eli ihmisen sisäiseen maailmaan. Sama teema on myös Jaakobin tarinassa, kun hän saa ensin profeetallisia näkyjä ja sitten Tulikasteessa painii enkelin kanssa, ja lopulta saa uuden nimen ISRaEL. Tämä nimi ei ole pelkästään erään kansakunnan nimi, vaan se on nimenomaan jokaisen ihmisen sisäinen kansakunnan nimi. Tämä todistuu kuin itsestään, kun luetaan Jumalan nimi uudestaan kirjaimellisesti: I AM. Eli I, Minä, ja sana AM, eli kansakunta.

Jumalan nimi voi siis tarkoittaa myös: Minä Olen Kansakunta. Tässä yhteydessä sen, mikä kansakunta on kyseessä, päätellään Totuuden Tien ja sen kasteiden kautta. Jos ihminen ei ole saanut Vesikastetta, hän on edelleen Egypti, jossa eläimelliset lait ja väärien jumalien palvonta ovat vallassa. Jos ihminen on edennyt kasteiden tiellä, hän voi jo olla esimerkiksi BeTLeHeM tai ISRaEL. Kaikki riippuu siitä missä vaiheessa Totuuden Tietä ihminen on menossa. Kaiken tämän puolesta todistaa profeetta Jesaja, joka sanoo, ettei Egypti ole Jumala, vaan Ihminen (Jesaja 31:3). Saman todistuksen antaa Johannes Ilmestyskirjassaan: ”Heidän ruumiinsa lojuvat sen suuren kaupungin kadulla, jota profeettojen puheissa kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa heidän Herransa ristiinnaulittiin.” (Ilm.11:8) Ilmestyskirjan suuret taistelut ja vitsaukset muuttuvat symbolien kieliseksi todellisuudeksi, kun ihminen astelee Vesikasteesta Tulikasteeseen.

Vesikasteen aikaan ihminen opettelee tuntemaan itsensä. Tällöin hänen suurin vihollisensa on hänen oma olemuksensa. Vesikasteen idea on nimittäin pähkinänkuoressa pysäyttää oma "AM" eli oleminen. Eli kun Järjen luoma pöllö lakkaa edes hetkeksi olemasta, jää ihmiselle pelkkä Minä, eli Henki jäljelle. Tässä vaiheessa ihmisen mielen valtaa Tieto, joka kuin automaattisesti selittää kaikkinäkevän Jumalan olemassaolon, sen miten kaikki on luotu ja viimeisen tuomion tapahtumat (tähän viittaa silmän muotoinen hieroglyfi: ihmisen silmät avautuvat). Kärjistetysti voi sanoa, että Vesikasteessa ihminen tuntee Jumalan silmästä silmään, mutta Tulikasteessa tämä tuntemus syvenee siten, että ihminen tuntee Jumalan kasvoista kasvoihin. Ei enää kuten Vieras näkee toisen ihmisen, vaan kuten Poika tuntee Isänsä – kasvokkain. (vrt. esim. 1.Moos.32:31)

Toinen merkittävä käännös heprean sanalle AM saadaan aikaan, kun ensimmäinen kirjain eli aleph lausutaan kirjaimeksi e. Tällöin AM on EM ja sana tarkoittaa Äitiä. Myös tämä käännös kulkee symbolien kielen kanssa sopusoinnussa, sillä Vesikaste on Isän aikaa ja vastaavasti Tulikasteessa Äiti kesytetään ja hän syntyy uudestaan Poikana. Näinollen Tulikaste on feminiinistä aikaa ja Vesikaste on maskuliinista aikaa. Myös historian kirjat ovat tätä mieltä, sillä Taulukon 1 silmä on egyptiläisen Isä-Jumalan, Osiriksen merkki. Toisaalta pöllö on aina liitetty viisaisiin naisiin, kuten kreikkalaiseen jumalattareen Athene tai hänen roomalaiseen vastineeseen Minervaan.

Jumalan nimen tutkiminen vaatii suurta ymmärrystä, mutta ennen kaikkea se vaatii suurta hengen ymmärrystä ja vasta toissijaisesti älyllistä ymmärrystä. Omaa ymmärrystä kannattaa avartaa opiskelemalla sekä tiedettä että pyhiä kirjoja yhtä aikaa. Tiesitkö esimerkiksi, että egyptiläisen Kuolleiden Kirjan päähenkilön nimi on Ani, joka hepreaksi tarkoittaa sanaa Minä. Voit siis sanoa ääneen itsellesi, että Minä On Kuolleiden Kirjan päähenkilö. Toisaalta on varmasti lohduttavaa tietää, että kirjan nimi todellisuudessa käännetään sanoiksi ”eteneminen päivän kanssa”. Eli kirjalla ei ole juuri mitään tekemistä niin sanotusti oikeasti kuolleiden kanssa, vaan kuten Jeesus niin myös tämä kirja käyttää termiä kuollut niistä ihmisistä, jotka eivät ole edenneet päivän kanssa kohti ikuista elämää. Jokainen ihminen on kuollut, kunnes hän herää Elämään. Jokaisen ihmisen alitajunta pitää heidät ikiunessa ennen kuin tajuisuuden aurinko nousee ja valollaan paljastaa kaikki synkimmät ja parhaimmat ajatukset ensin itselle ja sitten muille. Tietoisuus vastaan Alitajunta – siinä on meillä lopunajan Suuri ja Pyhä Sota.

 

Minä Olen psykologian kielellä

Psykologisesti termi Minä Olen pitää sisällään monta siunausta ja vähintään yhtä monta mentaalista lukkoa ja haastetta. Yksinkertaistettuna termi ”olla” ja siten ihmisen oma oleminen ovat suorin tie mielen syvimmille tasoille. Usein mielen syvintä tasoa kutsutaan termillä identiteetti, persoona, persoonallisuus tai temperamentti (= id, Freud, 1964). Tässä yhteydessä pitäydytään termissä identiteetti, joka on ihmisen oma käsitys ja uskomus itsestänsä. Se kuinka totta tämä oma käsitys itsestä on, määrittelee sen kuinka hyvä itsetunto ihmisellä on. Hyvä itsetunto puolestaan on kuin Sisäisen Narsistin selkäpuoli, eli jos on hyvä itsetunto, on vähemmän narsistinen ja päinvastoin.

Ihminen rakentaa omaa identiteettiänsä, eli minuuttaan, koko elämänsä ajan. Jos Minä on rakennettu tuntematta luomisen lakeja ja mielen tasoja, on se yleensä täynnä vääristymiä, yleistyksiä ja poisjätettyä tietoa. Tällöin ei voida enää puhua ihmisen omasta perusolemuksesta, vaan ympäristöstä ja muilta ihmisiltä opituista ominaisuuksista, joita alitajuisesti peilaamalla ihminen itsensä tietämättään rakentanut. Tämä on olemista pahimmillaan.

Hyvä tapa miettiä Olla sanan vaikutusta itseensä, on palauttaa mieleen jokin tilanne, jossa on ollut mukana suuressa riidassa tai vastoinkäymisessä. Kun tapahtumaa ajattelee jälkikäteen, on usein selkeästi huomattavissa miten suuttumus tai loukkaantuminen on lähtenyt identiteettitason kautta liikkeelle. Jos joku on sanonut sinulle ”olet idiootti”, olet loukkaantunut siitä varmasti paljon enemmän kuin, että olisit kuullut ”käytöksesi oli huonoa”. Ainoa ero lauseiden välissä on mielen tasoero. Toisessa viitataan käyttäytymiseen ja toisessa identiteettiin. Tutki asiaa itseksesi. Onko sinut joskus ehkä myös hurmattu käyttäen lipevää kieltä ja sanoja, jotka ovat uponneet suoraan identiteettiisi? Olet niin fiksu ihminen, että varmasti huomaisit, jos näin joskus kävisi. Huomasitko?

Olemisen taso on manipuloimisen ja kiinnittymisen taso. No tämän vastakohtana se on myös Totuuden ilmestymisen ja vapauden taso. Jälleen kerran kyse on ihmisen omasta mielen kypsyydestä ja alttiudesta kiinnittyä tähän maailmaan. Ei ihme miksi Jeesus opettaa meitä: ”Olkaa ohikulkijoita.” (Tuomaan Evankeliumi, 42) Ohikulkijat eivät kiinnity mihinkään, vaan he kuin tarkkailevat silmillään mitä missäkin on ja aina tarpeen tulleen jatkavat matkaansa.

 

Esimerkki (identiteetin luominen)

Jokainen ihminen luo itsensä käyttäen väärin Jumalan nimeä Minä Olen. Mitä sinä ajattelet itsestäsi? Olen urheilija. Olen tanssija. Olen poliitikko. Olen läski. Olen kristitty. Olen voimakas. Olen köyhä. Olen paras. Olen hyvä oppimaan uusia asioita. Olen kielellisesti lahjakas. Olen ruma. Olen ennustaja. Olen taikuri. Olen sairas. Olen tyhmä. Olen kohtaloni ansainnut. Olen luovuttanut. Olen Jumala. Olen sika. Olen valehtelija. Olen isä. Olen äiti. Olen mielisairas. Olen akateeminen. Olen lapsi. Olen mies. Olen nainen. Olen buddhalainen. Olen koiraihminen. Olen hevoshullu. Olen suomalainen. Olen espanjalainen. Olen eurooppalainen. Olen kätilö. Olen korjaaja. Olen bussikuski. Olen tutkija. Olen ammattilainen. Olen uskovainen. Olen se kuka minä olen. Onko näistä asioista mikään totta? Olitko jo syntyessäsi näistä asioista jotain, vai oletko oppinut luulemaan näin elämäsi aikana? Onko sinulla suvun vaakuna? Entä lempivaatteet? Tykkäätkö vain punapäistä? Etkö syö salaattia? Oletko oikeakätinen? Näin ei ollut syntyessäsi.

 

Lasten psykologiassa on tuttuja käsitteitä muun muassa Id (= temperamentti) ja Yliminä (Keltikangas-Järvinen, 2010). Samat termit on määritelty Raamatussa ja egyptiläisessä kirjallisuudessa sanan Maa, eli alitajunta avulla (Taulukko 2.). Kun Raamattu alkaa sanoin: ”Alussa Jumala loi Taivaan ja Maa”, tulee ottaa huomioon muutama asia. Ennen ensimmäistä luomistapahtumaa oli nimittäin jo olemassa asioita, mutta koska nämä asiat ovat ikuisia, ei niitä koskaan tarvitse luoda. Tätä samaa voi verrata supermassiiviseen mustaan aukkoon, joka on galaksin keskusta ja lähtökohta, mutta silti sitä ei ole aistien mukaan olemassakaan. Näin on myös Hengen laita. Kun Maa ja Taivas luodaan, on jo olemassa kokonainen Pyhä Henki, joka tunnetusti on jaettu kahteen osaan: Tiedoksi ja Elämäksi. Tässä yhteydessä Tieto on Tiedonpuu, eli Totuus ja Totuuden Henki, sekä Elämä on Elämänpuu, eli Elämän Henkäys ja Elämän Pyörä. Yhdessä Tieto ja Elämä ovat Pyhä Henki, eli Kaikkeus. Näitä mielenosia ei vielä tunneta psykologiassa, vaan tutkimus on rajoittunut koskettamaan Taivasta, eli Luovuutta ja Muistia, sekä Maata, eli Yliminää ja Idiä.

Kun lapsi alkaa kehittyä ensimmäisinä ikävuosina, hänen vanhempansa siirtävät oman mentaalisen perimänsä lapsilleen. Tässä vaiheessa myös kaikki vanhempien ja isovanhempien synnit (alkoholismi, tarve miellyttää muita, pelkotilat jne.) periytyvät heidän lapsilleen. Ensin Id ottaa sisälleen kaikki vietit ja eläinmaailman vaistot ja muodostaa yhden osan alitajuntaa. Seuraavaksi tulee Yliminä, joka kasaa erilaisia käyttäytymismalleja ja ohjeita siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Mitä vääristyneempi ajattelutapa lapsen kasvattajalla on, sitä suuremmat ovat lapset tulevat haasteet, kun hän alkaa murrosiän aikana ja jälkeen irrottautua vanhemmistaan ja heidän rutiineistaan ja uskomuksistaan.

Tieteellisesti on arvioitu, että jopa 95 % kaikista ihmisen tekemistä valinnoista juontaa juurensa alitajuiseen mieleen ja näihin yllä mainittuihin tasoihin. Jos ihminen on elänyt yhteisöissä koko elämänsä, ei hänen todellinen Minä ole päässyt koskaan tulemaan esiin, vaan ihminen on kuin kopiokuva tai permutaatio muiden ihmisten hänelle suomistaan käyttäytymismalleista, rutiineista, uskomuksista ja arvoista. Ja koska edellä mainitut määrittelevät sen mitä mieli hyväksyy osaksi identiteettiä, on nykyajan ihminen jotain aivan muuta kuin kuva Jumalasta, joksi hänet alun perin luotiin. Vasta Totuuden Tien kolme kastetta kokenut Valaistunut ihminen on Tietoinen ja siten hän omaa Vapaan Tahdon.

 

Paluu todelliseksi Minäksi

Vaikka polkuja on satoja, ne kaikki yhdistyvät jossain vaiheessa yhdeksi ja samaksi Tieksi – Totuuden Tieksi. Totuuden Tie on tarkoitettu kaikille ihmisille. Totuus on vapaa uskonnoista, uskomuksista, arvoista, titteleistä sekä rahasta ja vallasta. Totuus vain on. Ihminen ei itse pysty vaikuttamaan tai muuttamaan Totuutta. Totuuteen ei edes kuulu eri kielet tai sanat, luvut tai mittayksiköt. Totuus perustuu suhteisiin ja ymmärrykseen niistä asioista, jotka ovat aina olleet olemassa, vaikka mitään muuta ei olisi ja vaikka mitään ei olisi koskaan luotu. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi Pimeys, Äärettömyys ja Ikuisuus.

Totuuden Tie alkaa jokaisella ihmisellä siitä pisteestä jossa hän juuri sillä hetkellä on. Tästä pisteestä Tie suuntaan kohti ihmisen henkilökohtaisen olemassaolon alkupistettä. Samaan aikaan on hyvä tutkia myös ihmiskunnan kehitystä edeten kohti sen alkupistettä. Tällä matkalla ihminen pääsee tai joutuu kohtaamaan kaikki omat sisäiset ja näkymättömät ajatuksensa, tutkimaan omaa käyttäytymistään ja puntaroimaan arvojaan uusiksi. Ennen kaikkea ihminen joutuu kyseenalaistamaan kaiken oppimansa ja monet jopa ajautuvat tunnustamaan perisynnikseen sen, ettei mitään voi tietää. Tämä onkin totta aina siihen asti, kunnes Totuus itse tulee takaisin ihmiseen.

Monissa tapauksissa ihmisen todellinen Minä on yrittänyt n. 10-13 ikävuoden tienoilla lähteä kehittymään, mutta vastaherännyt sisäinen Peto on tylysti sysännyt sen syrjään. Jokainen ihminen astelee ulos mentaalisesta paratiisistaan murrosiän koittaessa ja kuin syvä varjo alkaa seurata ihmisen kehittymistä. Paluu todelliseksi itseksi, eli kulkeminen Totuuden Tietä, auttaa ihmistä hahmottamaan oman perimmäisen tarkoituksensa ja löytämään takaisin niiden asioiden pariin, joihin ihminen syvimmiltään kuuluu. Totuuden Tie ei ole uskonto tai elämäntapa, vaan se on mitä syvällisin keino oppia tuntemaan itsensä ja koko ihmiskunta. Tien edetessä ihminen ei voi välttyä Jumalan nimeltä Minä Olen, vaan pian tämä nimi tulee ikuiseksi osaksi ihmistä ja hänen ymmärrystään. Tästä eteenpäin kaikki on mahdollista ja ihminen on ensimmäistä kertaa sitten lapsuutensa oikeasti vapaa tekemään oman Tahtonsa mukaisia ratkaisuja.

Jumalan nimen Minä Olen mahtavin opetus ei suinkaan ole siinä, että kuinka älykkäästi ihminen tuntee tai osaa määritellä Jumalan nimen, vaan todellinen viisaus piilee siinä, että mikä ihmisen suhde on Jumalaan. Eli onko Jumala ihmiselle vain jokin olio jossakin, vai onko Jumala joku jonka voi todella tuntea silmästä silmään tai jopa kasvoista kasvoihin. Ehkä voit ajatella: "Minä en ole se joksi itseäni luulin, enkä ole myöskään se joksi itse haluaisin, mutta taatusti minä olen se joka minä olen." Tämä on Minän Olemisen viisaus.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).