Käydään tässä välissä vielä lyhyt esimerkki muistin sovelluskohteista. Miltä kuulostaisi seuraava skenaario: Olisit tekemässä korttitemppua kaverillesi. Asettaisit korttipakan pöydälle. Kääntyisit toisin päin, ettet enää näkisi korttipakkaa. Seuraavaksi antaisit kaverisi ottaa pakasta minkä tahansa kortin. Tämän jälkeen voisit katsoa korttipakkaa ja kertoa kaverillesi, minkä kortin hän pakasta otti! Miten tämä on mahdollista? No tietysti se on mahdollista vain, jos sinä muistat korttipakan jokaisen kortin paikan. Silloin sinä tiedät, mikä kortti pakasta puuttuu!
Oppitunnin aiheena on, miten joku voi muistaa korttipakan korttien oikean järjestyksen ulkoa? Oikea vastaus on jälleen kerran sovellusta aiemmin opitusta:
i) Tekemällä vastaavuustaulukon, kuten numeromuistijärjestelmässä,
ii) sitten linkittämällä kortteihin liittyvät ajatuskuvat toisiinsa, kuten linkitystekniikassa, sekä
iii) jos tätä haluaa tehostaa, voi käyttää vielä sopivaa paikkajärjestelmää.
Vastaavuustaulukkoa varten tarvitset taulukon, jossa on 52 riviä ja 2 saraketta. Tähän taulukkoon voit sitten merkitä jokaista korttia vastaavan sanan. Sanat kannatta muodostaa esimerkiksi siten, että risti = R, pata = P, hertta = H ja ruutu = T. Ruutu valitaan siksi joksikin muuksi kuin R-kirjaimeksi, sillä ristille oli jo valittu R-kirjain. Sitten käytetään numeromuistijärjestelmää. Risti 2 = R.N., Risti 3 = R.M. jne. jne. Näin saat muodostettua numerot 2-9 kullekin maalle. Voit vaikkapa käyttää aina maittain numeroa yksi, eli kirjainta L kymppien kohdalla. Näin sinulle jää jäljelle enää kuvakortit. Kuvakortit voi olla periaatteessa mitä tahansa. Minulla esimerkiksi pataässä on Kuolema, ristijätkä Jeesus, patajätkä Batman, herttaässä ihmisen verinen sydän jne. Oikeanlainen kuvakorttien valinta auttaa sinua luomaan hulvatonta tarinaa, joten tee valinnat sen mukaisesti, mikä sinusta on hauskaa. Näin saat muodostettua jokaista korttipakan korttia vastaavan sanan.
Seuraavassa vaiheessa voit sekoittaa kortit mihin tahansa sattumanvaraiseen järjestykseen ja aloittaa varsinaisen työvaiheen. Nyt käännät kortit yksi kerrallaan ja kirjoitat kutakin korttia vastaavan sanan ylös uudelle listalle. Sitten otat tämän uuden sanalistan eteesi, ja sinulla aivan samanlainen sanalista kuin linkitystekniikkaharjoituksessa. Opettele tämä lista, ja sinä osaat korttien järjestyksen ulkoa.
Halutessasi voit käyttää 52-paikkaista paikkajärjestelmää, johon laitat erillisille paikoille kunkin sanan. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta tietysti se helpottaa muistamista ja myös järjestyksen luettelemista, mistä tahansa kohdasta alkaen.
Kuten yllä olevassa kuvauksessa jo paljastettiin, voit soveltaa tätä tekniikkaa korttitemppujen kanssa. Ainoa asia, josta sinun tulee huolehtia, on pakan täsmällinen järjestys siinä vaiheessa, kun annat jonkun ottaa siitä kortin. Monet taikurit vaihtavat pakan aina ennen kuin kohdehenkilö valitsee pakasta minkä tahansa kortin. Näin taikuri saa tungettua ”valmistellun” pakan mukaan temppuun. Amatööreille riittää varmasti, että joku vain valitsee kortin ja sitten sinä katsot pakkaa ja kortteja, sekä käyt muistikuvien tarinaa läpi ja huomaat, mikä kortti pakasta ja tarinasta puuttuu. Tuo kortti on kohdehenkilön kädessä. Mitä kauemmin kykenet olemaan paljastamatta muille, että osaat kortit ulkoa, sen kauemmin voit nauttia muiden ihmetyksistä.
Korttien järjestyksen muistaminen ei sinänsä sivistä ketään, mutta ei se aivan turhaakaan ole. Tämä ohjelmanumero on nimittäin erinomaista harjoittelua sinulle, joka haluat rakentaa muistipalatsia. Kun kerran onnistut sanomaan itsellesi korttien järjestyksen, huomaat samalla kuinka paljon muistisi on kehittynyt. Viimeistään tässä vaiheessa ymmärrät sen olleen totta, kun kurssin kuvauksessa sinulle puhuttiin muistikapasiteetin mahdollisuudesta jopa satakertaistua. Enää kyse ei ole niinkään siitä, että voiko tai osaako muistaa asioita, vaan kyse on nyt siitä, että jaksaako tämän taidon opetella riittävän hyvin, sekä käyttääkö tätä taitoa sitten tästä eteenpäin.
Tästä on hyvä siirtyä kurssin suureen finaaliin.
