Lajittelujärjestelmä eli metaohjelmat

Tällä oppitunnilla päästään käsiksi mielen syvimpiin rakenteisiin, kun tutustutaan NLP:n lajittelujärjestelmään, eli metaohjelmiin. Oletko koskaan pohtinut omaa tarvettasi lajitella asioita? Lajittelun tarve ei ole mitenkään erityisen tietoista toimintaa, vaan siihen on olemassa hyvinkin tiedostumattomat lähtökohdat. Jokaisen ihmisen mielessä on hänelle itselleen rakentunut ja soveltuva lajittelujärjestelmä. NLP:ssä lajittelujärjestelmä määritellään esimerkiksi seuraavalla tavalla:

Lajittelujärjestelmä, eli metaohjelmat (metaprograms) rakentuvat syvistä mentaalisista prosesseista, eli ajatustottumuksista, jotka hallitsevat, ohjaavat ja yhdistävät muita mentaalisia prosesseja. Eri lajittelujärjestelmän osia on tähän mennessä löydetty ja nimetty joitain kymmeniä ja niille on ominaista esiintyä ”joko tai” -muodossa. Lajittelujärjestelmän "virallinen" määritelmä

Lajittelujärjestelmä on lopullisessa muodossaan, ja täyspäiväisessä tiedostumattomassa toiminnassaan kuin valtava postikeskuksen lokerointirobotti. Kun robotin käteen tuodaan kirjelähetys, se vain lukee siinä olevan osoitteen välittämättä sisällöstä. Lajittelujärjestelmän ajatustottumuksia on periaatteessa ääretön määrä, aivan kuten on erilaisia ajatuksiakin, mutta järjestelmästä saa jo riittävän kuvan käymällä läpi joitakin siihen liittyviä ajatustottumuksia. Ajatustottumuksiakin voidaan lajitella sen mukaan, esimerkiksi mitä miellejärjestelmää ne koskettaa.

Asioita, joita voidaan lajitella:

Tieto, elämä, Jumala, uskonto, henkisyys, tarkoituksenmukaisuus, ikuisuus, käsitys itsestä, kuolemattomuus, kansalaisuus, hyödyllisyys, luovuus, mukavuus, tekeminen, terveys, aika, raha, vapaus, menestys, onnistuminen, paikka, ihmiset, erilaiset ryhmät, erilaiset asiat, joukkoihin kuuluminen, huomion kohdistaminen, määräysvalta, arvojärjestys, riskinottokynnys, turvallisuus, selviytyminen jne. jne.

Erilaisia ajatustottumuksia:

Muistiin liittyviä:

Pitkä tähtäin vai lyhyt tähtäin: kokeeko ihminen tapahtumat ja ajatukset mielessään osana pitkää ajanjaksoa vai hyvin lyhyitä pyrähdyksiä. Tähän liittyy oleellisesti se, onko ihminen pitkäjänteinen vai kärsimätön.

Säilömuisti ja työmuisti: käyttääkö ihminen pääsääntöisesti lyhytkestoista muistia vai pyrkiikö hän erilaisia tekniikoita hyödyntäen tallentamaan ajatuksiaan pitkäkestoiseen muistiin.

Järkeen liittyviä:

Samanlaisuus vai erilaisuus (virheet): etsiikö ihminen luonnostaan samankaltaisuuksia, kuten poliisit tutkimuksissaan, vai virheitä, kuten tiedemiehet tutkimuksissaan.

Säännönmukainen vai sattumanvarainen: tunnistaako ihminen hyvin geometrisia muotoja ja hahmottaako hän säännönmukaisuuksia elämässään, vai esiintyvätkö asiat hänelle hyvin sattumanvaraisesti, kuin arvonnan tuloksena.

Kokonaisuudet vai yksityiskohdat: hahmottaako yksilö asioita osana kokonaisuutta ja poimiiko hän vain yksityiskohtia ja paneutuu niihin. Sama toimii yksilö-tasolla: tunteeko ihminen olevansa kaunis ihminen vai, että jokin osa häntä on esimerkiksi liian iso tai pieni.

Hyväksyvä vai tuomitseva: onko ihmisen perusluonne toiset hyväksyvä ja tasa-arvoon taipuvainen, vai onko ihmisellä sisäinen tarve olla tuomarina joko ajatuksissaan, tai julkisesti ilmoittaa mielipiteitään.

Tunne-tasoon liittyviä:

Mahdollisuus vai pakko: motivoiko ihmistä mahdollisuus tehdä jotain, vai konkretisoituuko tekeminen vasta todellisen pakon edessä. Esimerkiksi muuttaako ihminen ruokavaliotaan mahdollisuudesta terveyteen, vai vasta sairastuttuaan pakon edessä.

Positiivinen vai negatiivinen: onko ihminen pohjimmiltaan positiiviseen vai negatiiviseen ajattelutapaan taipuvainen.

Ennakoiva vai ärsykkeeseen reagoiva: toimiiko ihminen elämäänsä etukäteen suunnitellen ja kaikkeen valmistautuen vai laukaiseeko vasta sopiva ärsyke kyseisen käyttäytymisen.

Identiteettiin liittyviä:

Kohti jotain vai pois jostakin: kokeeko ihminen olevansa matkalla kohti jotain vai pois jostakin. Esimerkiksi meneekö ihminen kohti menestystä vai pois köyhyydestä, tai etsiikö ihminen toimivaa parisuhdetta vai vältteleekö hän yksinäisyyttä.

Minä vai muut: kokeeko ihminen ensisijaisesti itsensä vai muut ihmiset tärkeämpänä tahona. Tasoon liittyvät olennaisesti hyvä itsetunto, itsekkyys jne.

Yksilöllinen vai ryhmän vertailukohta: käyttääkö ihminen mitä tahansa yleistä tai jonkin ryhmän mielipidettä mittarinaan tehdessään valintoja, vai pelkästään omaa mittariaan arvioidessaan onnistumisiaan ja epäonnistumisiaan.

Kuuluu joukkoon vai ei kuulu joukkoon: kokeeko ihminen yhteenkuuluvuutta ”ihmisyyden” tasolla muiden ryhmien ja ihmiskunnan kanssa, ja onko asioiden lajittelu ja niputtaminen muuten hänelle tyypillistä: esimerkiksi jos hän näkee pöydällä puunpätkän, jonka toinen pää on suippo ja terävä, lajitteleeko hän sen nopeasti esimerkiksi kynien ryhmään eikä esimerkiksi leivänpaahtimien ryhmään.

Assosioituminen vai dissosioituminen; onko ihmisen elämä hetki hetkeltä aistien ilotulituksellista kokemusta ja kuin kaiken kokemista henkilökohtaisesti ja elävästi (assosioitunut), vai tunteeko ihminen lähinnä vain katselevansa elämäänsä ulkopuolelta (dissosioitunut).

Tunteellinen vai järjellinen: käyttääkö ihminen tiedostumattomasti enemmän tunnetta vai järkeä. Huom. todennäköisesti et itse voi antaa 100 % varmaa vastausta tähän, koska kyse on tiedostumattomasta mielestäsi, mutta kuka tahansa ihminen, joka tuntee sinut hyvin, voi.

Muisti vai luovuus: käyttääkö ihminen (tietoisesti tai tiedostumattomasti) enemmän apunaan muistiinsa tallentamia kokemuksia päätöksenteossa ja suunnittelussa, vai pyrkiikö hän itse luomaan uusia toimintamalleja aina mahdollisuuksien mukaan.

Mennyt aika vai tulevaisuus: hahmottaako ihminen itsensä menneisyydessä, tulevaisuudessa vai nykyhetkessä. Jos ajatukset toimivat menneessä, yleensä muisti ja järki ovat vallitsevia, ja jos vastaavasti tulevaisuudessa, yleensä luovuus ja tunne ovat vallitsevia.

Muita ajatustottumuksia:

Yksilön oma metamalli on osa hänen lajittelujärjestelmäänsä.

Yksilö voi olla myös laskija ja listaaja, eli hän käyttää usein sanoja ”ensiksi”, ”toiseksi”, tai käyttää paljon ranskalaisia viivoja.

Yksilö voi olla polariteettinen, eli hänelle usein ”kyllä” tarkoitta ”ei”, ja toisinpäin.

Lisäksi ihminen voi olla vaihtoehdon antaja, jolloin hän aina esittää vaihtoehtoja.

Lajittelujärjestelmän eri ajatustottumusten yhteisvaikutuksesta syntyy siis jokaisen ihmisen yksilöllinen tapa lajitella asioita. Lajittelujärjestelmä on kuin mielensisäinen kartta, jonka mukaan mieli toimii aina ja automaattisesti. Tämä on se piste, jossa vihdoin kurssilla päästään käsiksi siihen, miksi siis lähtökohtaisesti ihmisen mielen ”kartta” ei vastaa ”maastoa” eli todellisuutta. Koska lajittelujärjestelmä rakentuu ihmiselle läpi hänen elämänsä, on hyvin epätodennäköistä, että ihminen osaisi rakentaa ja vaikuttaa lajittelujärjestelmänsä rakentumiseen jo pienestä lapsesta lähtien niin voimakkaasti ja taidokkaasti, ettei siihen olisi jäänyt tai päässyt syntymään metamallin mukaisia yleistyksiä, vääristyksiä ja poisjättämisiä.

Esimerkki siitä, miksi ihminen ei onnistu rikastumaan ponnisteluistaan huolimatta

Kun ihmisen lajittelujärjestelmän mukaisesti hänen mielensä kartassa lukee ”pois köyhyydestä”, se tarkoittaa, että aina kun ihminen pääsee pois köyhyydestä, hänen tiedostumaton mielensä ei enää motivoidu rahan ansaitsemisesta tai menestymisestä. Tämän yksinkertaisen mielen koodinpätkän johdosta ihmisen taloudellinen menestyminen on todella paljon työläämpää ja vaikeampaa, lähes mahdotonta, verrattuna sellaisen ihmisen mielen karttaan, jossa lukee ”kohti rikkautta”.

Entä jos kartta sanoo: mennyt aika, yksityiskohdat, erilaisuudet (virheet), tuomitseminen, yksilöllinen vertailukohta

Esimerkin nimessä on esitetty henkilön x mentaalisen kartan tiedostumattomat ääripäävalinnat, eli osa hänen lajittelujärjestelmäänsä. Tässä vaiheessa kurssin oppilas ehkä jo oivaltaa, kuinka helposti tällaisen kartan omistava ihminen voi ajautua itsensä sättimisen ja tuomitsemisen kautta ensin perfektionismin harhaan, ja lopulta syvään masennukseen. Merkille pantavaa on sellainen asia, etteivät lääkärit ainakaan toistaiseksi edes yritä korjata tätä karttaa, vaan he hoitavat pelkkää oiretta (masennusta) määrättyjen lääkkeiden avulla. Kartanhaltijalla on kuitenkin todella suuri riski masentua aina uudestaan ja uudestaan, kerta toisensa jälkeen, sillä vaikka oire hetkellisesti häviäisikin, ei sen aiheuttanut syy ole poistunut mihinkään. Jos kuulut tähän ryhmään, sinua saattaa helpottaa nyt tieto siitä, mistä oikeasti on kyse. Sinua voidaan auttaa, ja jopa sinä itse voit auttaa itseäsi – olet jo aloittanutkin itsesi auttamisen opiskelemalla tätä tietoa.

Polariteetin kyllä ja ei

Seuraavaksi annetaan esimerkki polariteetin omaksuneesta ihmisestä, jolle tuottaa todennäköisesti suuria vaikeuksia ymmärtää tätä esimerkkiä. Kun esimerkiksi pelikaveri sanoo toiselle: ”Äijä on aivan idiootti”, se useimmiten tarkoittaa juuri sen vastakohtaa, eli ”Et ole idiootti, vaan olet hyvä tyyppi”. Tässä on kyse polariteetin vaikutuksesta ajatuksissa. Jos sinulla on samanlaisia piirteitä, esimerkin aloittaneet sanat ”suuria vaikeuksia ymmärtää” motivoi tiedostumatonta mieltäsi ja jostain syystä heti kiinnitit tähän kaiken tietoisen huomiosi. Polariteettinsa armoilla olevaa ihmistä on yleensä maailman helpoin (lue: vaikein) motivoida, sillä hänelle riittää, että sanotaan ”Sinä et varmasti saa tätä tehtyä” ja jos on kiire, niin ”et ainakaan nyt heti”. Jos et yhtään tiedä mistä puhun, en ainakaan kannusta sinua opiskelemaan tätä aihetta mahdollisimman hyvin.

Erilaisista ajatustottumuksista irtipäästäminen

Monet henkiset opettajat ovat kertoneet henkilökohtaisen itsehavainnoinnin tärkeydestä. Voisikin sanoa, että itsehavainnoinnin on tultava ensin, ja vasta sitten itseoivallukset voivat alkaa. Itsehavainnointi on kuin itsensä tarkastelua ulkopuolisin silmin, kaikilla aisteilla. NLP:ssä tästä tilasta käytetään nimeä dissosioitunut tila. Ulkopuolisen havainnoinnin pääidea on päästää irti automaattisista kokemustavoista, joihin juuri nämä ajatustottumukset, sekä kaikki mielen ja kehon ankkurit kuuluvat. On siis kysymys lapsenkaltaisesta tilasta, jossa kaikki vastaantulevat asiat koetaan, kuin ne tapahtuisivat ensimmäistä kertaa. Jos esimerkiksi kaadat täyden lasin vettä vahingossa lattialle, ja oikeasti koet sen, kuin ensimmäistä kertaa, ei sinulla automaattisesti nouse vihan tai epäonnistumisen tunteita, vaan ehkä vain ihmetystä, joka pian muuttuu huvittuneeksi tunteeksi. Erilaisista ajatustottumuksista irtipäästäminen edellyttää siis itsensä havainnoinnin ja kiinnittymättömyyden harjoittelua.

Aluksi pohditaan ja palautetaan mieleen, miten jokaisen ihmisen sisäinen keskustelu rakentuu. Tässä rakennustyössä ovat ensin vanhemmat ja muut kasvattajat mukana, jotka omalla käyttäytymisellään ja arvoillaan istuttavat lapsen mieleen erilaisia ajatustottumuksia. On hyvin epätodennäköistä, että molempien vanhempien pyyteetöntä rakkautta vaille jääneellä lapsella olisi mielensä kartassa koodi, joka ohjaisi häntä automaattisesti tasa-arvoiseen parisuhteeseen ja tunteidenilmaisun mestariksi. On paljon todennäköisempää, että hänen kartassaan on ohjeet vältellä konflikteja esimerkiksi pysymällä omissa oloissaan. Tällaisen ihmisen mukana saattaa aina kulkea ulkopuolisuuden kokemus, elämä voi tuntua kuin päättymättömältä karkumatkalta. Vika ei kuitenkaan koskaan ole ihmisessä, eikä edes mielessä, vaan kärsimyksen vika ja syy on kartassa. Jos kartta on väärä, ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka hyvin sitä voi tai osaa lukea, sillä se johdattaa joka tapauksessa väärään paikkaan.

Lajittelujärjestelmän ääripäät ovat usein illuusio, jossa ihminen jää jahtaamaan omaa häntäänsä. Ihminen voi olla varma siitä, että joku asia on hänen mielestään kerta kaikkiaan oikein ja ainoa oikea toimintamalli, mutta ulkopuolisin silmin, dissosioituneena, tarkasteltuna kyseessä onkin vain lajittelujärjestelmän luoma ”vääristynyt” mielikuva. Lajittelujärjestelmä koetaan psykologiassa yleensä hyvin pysyväksi ja usein jopa mahdottomaksi muuttaa. Metaohjelmiin liitetään esimerkiksi ihmisen temperamenttipiirteet ja jostain syystä onkin tyydytty vain ajattelemaan ”jos hän on syntyjään vähemmän sopeutuvainen ihminen, ei hän siitä sopeutuvaiseksi muutukaan”. Näin saadaan luotua jopa kollektiivisia uskomuksia, jotka antavat ihmisille lähtökohtaisesti eri mahdollisuuksia elämässä, tämä on kammottava virhe. Sydämeni pohjasta saakka toivon, että kukaan edes tämän suppean kurssin käyvä henkilö ei enää tyydy uskomaan hänen sen hetkistä ajatustaan, elämänvaihettaan tai epätoivoista tilannettaan pysyväksi todellisuudeksi, vaan että hän kykenisi ymmärtävään luonnon jatkuvan, liikkuvan olemuksen. Mikään uskomus tai identiteetti-käsitys ei ole pysyvä, ellei se sitten satu nimenomaan osumaan osaksi todistettavaa, perimmäistä totuutta.

Esimerkki lajittelujärjestelmän ja viitekehysten tehosta

Ajattele lausetta: ”Minä olen mies/nainen” (lue kumpi mielestäsi olet)

Kun tyydyt lajittelemaan itsesi mieheksi tai naiseksi, et enää kykene niin helposti ajattelemaan, että olet ihminen. Luot itsellesi mieleesi illuusion siitä, että miehen ja naisen täytyy olla erilaisia. Jos käytät vielä perinteistä viitekehystä, alat pian ajatella, etteivät kaikki asiat ole mahdollista miehelle tai naiselle, ja että jotkut asiat ovat vain miehen tai naisen tehtäviä. Ehkä mielesi jää kiinni tähän lajitteluun ja pian se haluaa jatkaa sitä. Alat ajatella: ”Sinun tehtäväsi on osata korjata ja rakentaa, minun tehtäväni on osata pestä pyykkiä ja tiskata.” Todellisuudessa sillä ei ole merkitystä kumpi tätä tekstiä lukee tai kummalle sukupuolelle sinä määräisit mitkäkin askareet. Kun vanhempasi sitten osoittavat tukensa sinulle ja kertovat, miten aina on toimittu tällä tavalla, he vahvistavat jo alun perin vääristyneen lajittelujärjestelmäsi ”totuutta” ja näin asioista alkaa muodostua uskomuksia. Ehkä nyt olet jo ”mies, joka ei tiskaa tai vaihda vaippoja” tai ”nainen, joka ei osaa laittaa töpseliä seinään tai ripustaa taulua”?

No mutta tämähän ei riitä vielä alkuunkaan. Ajatellaan, että nyt kohtaat toisen ihmisen, samaa sukupuolta kanssasi olevan. Ajattelet, että no tietysti minä olen parempi tai huonompi kuin tuo toinen. Se täytyy selittyä sillä, että hän on kotoisin jostain muualta, ehkä vähän tyhmemmästä tai viisaammasta paikasta. Minä olen ylpeästi tai häpeillen kotoisin tästä paikasta, siksi olen "tämän-maalainen" mies tai nainen. Entäpä sitten tuo toinen tyyppi, joka on kotoisin samasta maasta, mutta vähän huonommasta tai paremmasta kaupungista? Menköön sekin omia olojaan muualle, olenhan minä tämän kaupungin kaupunkilainen, mies tai nainen. Mitä sitten kun samasta kaupungista, mutta toisesta kaupunginosasta tulee ”kaveri” vastaan minun paikallisessa pubissa, mitä hän täällä tekee? Miten hän kehtaa tulla lähiööni viihtymään?

Entä sitten se porukka, joka täyttää astianpesukoneen väärin? Tai ei pidä kotiaan järjestyksessä, tai sitten pitää? Entä se porukka, joka ajaa audilla? Tai mersulla? Niitä pahempia on vain ne, jotka eivät aja ollenkaan ja vaativat, että kukaan ei saisi ajaa? Entä puolueen valinta? Tai harrastuksen valinta? Miksi joku soutaa huvikseen jokea edes takaisin, tai kävelee samaa ympyrää viikosta toiseen? Miksi toisen talon pitää olla punainen? Naapurin silmien vihollisväri, sonnitkin sitä inhoaa? Entä sonnit sitten, tai lehmät? Miksi sinulla on koira, eikä kissa? Skootteri, eikä mopo? Rullaluistimet, eikä lautaa? Miksi joku on homo? Entä uskovainen sitten? Niitä pahempia on vain ne, jotka ei usko mihinkään ja vaatii sitä, ettei kukaan usko.

On vaarallista ajatella lausetta: ”Minä olen mies/nainen.” Se aloittaa sen, mistä koko lajittelujärjestelmässä on kyse, eikä se lajittelu alkuunpäästyään lopu koskaan, vai loppuuko? Ainakin tämä esimerkki loppuu tähän. Pystytkö ajattelemaan, mitkä asiat olisivat sinulle mahdollista, jos lajittelisit asioita edes hieman vähemmän ja tarkastelisit niitä useammasta viitekehyksestä? Muistatko erään NLP:n perusolettamuksen: ”Aina on olemassa vaihtoehtoja, ja ennen mitä tahansa päätöstä tai käyttäytymistä on parempi olla tietoinen useammasta kuin yhdestä vaihtoehdosta.” Huomaatko, että jos itse tyydyt ajatuksissasi vain pieniin piireihin sekä vain tuttuihin ja turvallisiin ajatustottumuksiin, sen vähemmän sinulle tulee elämässäsi vastaan uusia mahdollisuuksia, joihin tarttua ja joista pitää kiinni, niin halutessasi. Ellei nyt sitten satu olemaan todellisesta rikoksesta tuomittu, niin ainoa vankila, jonka kaltereiden takaa maailmaa katsomme, on mielemme vankila. Kun omista ajatuksista vapautuu riittävällä toimeliaisuudella, saattaa jossain vaiheessa huomata vankilan vaihtuneen paratiisia muistuttavaan tilaan, vaikka fyysisesti ei olisikaan liikkunut mihinkään.

Ennen siirtymistä kurssin viimeiseen oppituntiin, voit halutessasi tutustua harjoitukseen Lajittelujärjestelmän muutokset