Kurssin toinen oppitunti käsittelee NLP:n historian ensimmäistä mallia, metamallia (meta model). Tämä oppitunti ja aikoinaan koko metamalli alkoi oivalluksesta, miten ihmisen sanallinen kommunikointi vääristää, yleistää ja jättää pois syvimmillä mielentasoilla koettua tietoa. Metamalli on joukko kielellisiä kaavoja ja kysymyksiä, joiden avulla voidaan tutkia, selittää ja löytää poisjättämisen, vääristyksen ja yleistämisen taustalla olevia kokemuksia. Metamallin kysymysten avulla päästään siis käsiksi ihmisen viestinnän niin sanotusta pintarakenteesta alitajuiseen mieleen, eli mielen syvärakenteeseen.

Metamalli oli ensimmäinen NLP-malli, jonka Richard Bandler ja John Grinder kehittivät hyödyntäen esimerkiksi terapeuttien Virginia Satir ja Fritz Perls lingvististä osaamista. Kerätty tieto yhdistettiin John Grinderin aiempaan tutkimukseen muutokseen tähtäävästä sanaopista ja lopullinen tulos julkaistiin kirjassa The Structure of Magic Volume 1 (Science and Behaviour Books, 1975).

Metamalli on itsessäänkin jo erittäin hyvä työkalu itsehavainnointiin ja omien ajatusrakenteiden ja -mallien selvittämiseen. Metamalli tarjoaa myös apua parempaan ja syvällisempään kommunikointiin toisten ihmisten kanssa. Jokainen ihminen puhuu itselleen tavanomaista kieltä, mutta metamallissa on onnistuttu niputtamaan muutama asiakokonaisuus, jotka ovat kaikille silti samoja, olivatpa puhuja tai puhuttu kieli mitä tahansa.

 

Metamalli on joukko kielellisiä rakenteita ja kysymyksiä, joilla tunnistetaan ihmisen yksilöllinen tapa i) poisjättää, ii) yleistää ja iii) vääristää asioita ajatuksissaan. Metamalli sisältää 13 rakennetta, jotka sijoittuvat kolmeen yllä olevaan kategoriaan.

metamallin "virallinen" määritelmä

  

I Poisjättäminen (deletions)

 

I.1 Yksinkertainen poisjättäminen (simple deletions)

Informaatiota puuttuu.

Esimerkki: ”Tämä on tärkeää.”

Kysymys: Hae lisätietoa avoimella kysymyksellä. ”Mikä erityisesti on tärkeää?”

 

I.2 Epätarkka viitekehys (unspecified referential index)

Jotain on tapahtunut, mutta ei ole tarkasti selvillä, kuka sen teki ja ketä se kosketti.

Esimerkki: ”Virheitä tehtiin.”

Kysymys: Kerää informaatiota kysymällä, kuka teki, mitä ja kenelle. ”Erityisesti mitä virheitä tehtiin ja kuka virheet teki?”

 

I.3 Epätarkka verbi (unspecified verb)

Jotain on tehty, mutta miten se tehtiin, on edelleen epäselvää.

Esimerkki: ”Minä epäonnistuin.”

Kysymys: Selvitä miten tarkalleen teko tapahtui. ”Tarkalleen ottaen miten sinä epäonnistuit?”

 

I.4 Vertailu (comparison)

Vertailua tehdään selvästi, mutta mitta-asteikko ja vertailukohdat eivät ole tiedossa.

Esimerkki: ”Tein sen huonosti.”

Kysymys: Selvitä vertailun perusteet ja vertailukohta. ”Huonosti mihin verrattuna?”

 

I.5 Tuomitseminen (judgement)

Jotain tuomitaan, mutta ei ole selvillä, kuka tuomitsee ja mitä arvosteluasteikkoa hän käyttää.

Esimerkki: ”Selvästi tuo ei ole riittävän hyvä.”

Kysymys: Selvitä kuka tekee arviota ja mitkä ovat hänen standardinsa. ”Kenen mielestä tuo ei ole riittävän hyvä ja millä perusteella?”

 

II Yleistäminen (generalizations)

 

II.1 Yleispätevät sanat (universals)

Sanoja kuten ”aina”, ”ei koskaan”, ”kaikki” ja ”ei kukaan” käytetään kuin ei olisi olemassa yhtään poikkeusta.

Esimerkki: ”Olen aina oikeassa.”

Kysymys: Nosta yleispätevä sana jalustalle. ”Ihanko aina?” Tai liioittele asiaa tahallaan. ”Kyllä, olet aina oikeassa, et ole varmasti koskaan ikinä tehnyt yhtään virhettä koko elämäsi aikana.” Voit myös etsiä vastaesimerkin. ”Muistatko sellaista tilannetta, jossa olisit tehnyt virheen?”

 

II.2 Välttämättömyyttä koskevat ilmaukset (modal operators of necessity)

Sanat kuten ”pitäisi” ja ”ei pitäisi”, ”täytyy”, ”on pakko” ja ”ei ole pakko” sisältävät välttämättömyyttä koskevan oletuksen.

Esimerkki: ”Tämän ei pitäisi olla vaikeaa.”

Kysymys: Haasta kuvitellut seuraukset. ”Mitä tapahtuisi, jos tämä olisi minusta vaikeaa?” Haasta säännönmukaisuus. ”Miksi ei? Minusta on.” Käytä ’mitä jos’ -tekniikkaa. ”Kuvittele, että minusta se on vaikeaa. Mitä sitten?”

 

II.3 Mahdollisuutta koskevat ilmaukset (modal operators of possibility)

Sanat kuten ”osaan”, ”en osaa”, ”voin” ja ”en voi” asettavat rajoituksia sille, mikä on mahdollista ja mikä ei.

Esimerkki: “En voi kertoa hänelle.”

Kysymys: Kyseenalaista yleistetty väite ja kuvittele seuraukset. ”Mitä tapahtuisi, jos kertoisit?” Kyseenalaista oletettu mahdottomuus. ”Mikä estää sinua?” Käytä ’mitä jos’ -tekniikkaa. ”Kuvittele, että voisit, millaista se olisi?”

 

III Vääristäminen (distortions)

 

III.1 Monimutkainen vastaavuus (complex equivalents)

Kaksi toteamusta on yhdistetty tarkoittamaan samaa asiaa, vaikka ne liittyvät eri neurologisiin tasoihin.

Esimerkki: “Hän on aina myöhässä, joten hän ei välitä.”

Kysymys: Kyseenalaista vastaavuus. “Kuinka hänen myöhästyminen tarkoittaa, että hän ei välitä?” Anna vastaesimerkki. ”Mikkokin oli myöhässä, mutta hän on todella sitoutunut tähän asiaan, eikö olekin?” Käännä asia ympäri. Uskooko puhuja, että hänen lausuntonsa pätee molempiin suuntiin? ”Tarkoitatko siis sitä, että jos joku joskus ei välitä, hän tulee aina olemaan myöhässä?” Päteekö väite väittäjään itseensä? ”Jos sinä et välittäisi, olisitko aina myöhässä?”

 

III.2 Nominalisaatio (nominalization)

Kokonainen prosessi asioita on muutettu yhdeksi substantiiviksi.

Esimerkki: “Epäonnistuminen pelottaa minua.”

Kysymys: Muuta substantiivi verbiksi ja ilmaise ajatus nyt prosessina. ”Jos epäonnistut, mitä pelkäät sen aiheuttavan sinulle?”

 

III.3 Ajatustenluku (mind reading)

Toisen henkilön sisäinen tila oletetaan ilman todisteita.

Esimerkki: “Hän ei pidä minusta.”

Kysymys: Kysy todisteita. “Mistä sinä tiedät, ettei hän pidä sinusta?”

 

Huom. käänteinen ajatustenluku

Henkilö olettaa muiden osaavan (ja heidän tulee) lukea hänen ajatuksiaan ja käyttäytyvän sen mukaisesti.

Esimerkki: ”Jos välittäisit minusta, sinä tietäisit mitä minä haluan.”

Kysymys: Kysy miten sinun tulisi asia tietää. ”Miten minä voisin tietää asian? En ole ajatustenlukija.”

 

III.4 Syy-seuraus suhde (cause-effect)

Henkilö olettaa toisen henkilön käyttäytymisen automaattisesti vaikuttavan hänen omaan tunnetasoonsa tai käyttäytymiseensä.

Esimerkki: “Hän saa minut voimaan pahoin.”

Kysymys: Kysy suoraa syy-seuraus suhdetta. ”Miten tarkalleen ottaen sinä ajattelet hänen saavan sinut voimaan pahoin?” Tutki muut mahdollisuudet. ”Eli sinä voit pahoin, kun hän on lähettyvillä. Miten sinä haluaisit voida? Haluaisitko, että sinulla olisi mahdollisuus itse valita, miten voit?” Oleta henkilön itse tehneen valintansa. ”Miksi valitset voida pahoin, kun hän on lähettyvillä?”

 

Huom. käänteinen syy-seuraussuhde

Oletetaan itselle perusteeton vastuu toisen henkilön tunnetilasta ja käyttäytymisestä.

Esimerkki: “Tein hänelle huonon mielen.”

Kysymys: Kysy tarkalleen, miten toinen asia johtaa toiseen asiaan. ”Miten luulet tehneesi hänelle huonon mielen?” Tutki vaihtoehtojen olemassaoloa. ”No, sinä toimit miten toimit. Luuletko hänellä olleen vaihtoehtoja siinä, miten hän reagoi?” Oleta henkilön itse valinneen tuntea, kuten hän tuntee. ”Miksi ajattelet hänen valinneen reagoida tuolla tavalla?”

 

III.5 Ennakko-oletukset (presuppositions)

Perusteeton ja rajoittava olettamus on nostettu esiin, mutta sitä ei ole tehty avoimesti.

Esimerkki: “Miksi sinä et voi tehdä mitään oikein?”

Kysymys: Esitä ennakko-oletus suoraan takaisin. ”Luuletko, etten voi tehdä mitään oikein?” Esitä ennakko-oletus ja haasta se. ”Luuletko, etten voi tehdä mitään oikein? Minä uskon voivani.” Hyväksy ennakko-oletus, mutta haasta poisjättäminen ja yleistys. ”Mikä saa sinut ajattelemaan, etten voi tehdä mitään oikein?”, tai ”Voin tehdä jotain oikein, esimerkiksi voin…”

 

Metamalliin liittyy myös pieni sosiaalinen vaara. Jos vuorovaikutustilanteessa henkilö alkaa käyttää metamallin rakenteiden selvittämiseen tarkoitettuja kysymyksiä, ei toinen osapuoli oikeastaan voi välttää suuttumista jo muutaman vaihdetun lauseen jälkeen. Tämä pätee erityisesti silloin, jos ihminen ei ole valmistautunut ja hyväksynyt sitä, että toinen ihminen päättää tunkeutua hänen mielensä syvärakenteeseen. Kyseessä on mielen (egon) automaattinen defenssi, eli puolustusreaktio. Yleensä uhatulla mielellä ei ole muita aseita käytettävänään kuin pelko tai viha. Näiden defenssien ilmeneminen kertoo jo paljon metamallin tehosta, mutta samalla se kertoo myös siitä, että tietoa tulee soveltaa vain yhteisymmärryksessä ja täydessä luottamuksessa ihmisten välillä. Metamalli on siis äärimmäisen tehokas keino kyseenalaistaa kenen tahansa ajatukset, mihin tahansa asiaan liittyen. (huomasitko lauseen karkean yleistyksen, ja mihin verrattuna tehokas keino, ja mitä edes kyseenalaistaminen oikeasti tarkoittaa, ja erityisesti kenen ajatukset, ja erityisesti mihin asiaan liittyen?)

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).