Viitekehykset

Tämän oppitunnin aiheena on viitekehykset (frames), jotka ovat NLP:n tapa antaa jokin syvempi merkitys mille tahansa asialle, kuten käyttäytymiselle, uskomukselle tai arvolle. Lopulta kyse on aina asiayhteyksistä. Voit pohtia asiaa vaikka tämän esimerkin viitekehyksestä. Otetaan kaksi kuvitteellista tilannetta. i) Kun leijona hyökkää ontuvan antiloopin vasan kimppuun raadellen sen ja vielä tämän jälkeen syö sen. Onko tässä kyse oikeasta ja väärästä, eli vaikkapa murhasta? ii) Toisaalta mieti, jos aikuinen ihminen hyökkää puolustuskyvyttömän lapsen päälle ja syö hänet. Onko tässä kyse oikeasta ja väärästä, eli vaikkapa murhasta? Aivan, kyse on viitekehyksestä, eli siitä tutkitaanko asiaa luonnossa, eläinten maailman viitekehyksessä, vai tutkitaan asiaa ihmisten maailmassa, nykyajan yhteiskuntien viitekehyksessä. Teko ja käyttäytyminen ovat tässä yhteydessä samoja, vain teon suorittaja, kohde ja se mihin rinnastettuna asiaa tulkitaan, ovat erilaisia.

Viitekehys (frame) on tapa tarkastella jotain asiaa ennaltamäärätystä näkökulmasta.

Viitekehyksen "virallinen" määritelmä

Jos uskontoja tutkii tieteellisestä näkökulmasta, saa tieteellisiä tuloksia. Vastaavasti jos tutkimus tehdään uskomusten pohjalta, saadaan aikaan uskomuksellisia tuloksia. Kumpikaan näistä tuloksista ei kerro koko totuutta, vain oman viitekehyksensä sallimia ”totuuksia”. Tämä on tärkeää muistaa: jokainen ihminen asettaa ajattelussaan koko ajan viitekehyksiä. Jossain määrin viitekehyksiä voi pitää ihmisen henkilökohtaisen lajittelujärjestelmän (metaohjelmien) jotain ryhmää koskettavana muotona. Toisin sanoen mielen sisäistä lajittelua ei tehdä persoonallisesti, vaan suuremmassa, kollektiivisesti sovittujen ajatustottumusten mukaan. Tosin silti tämäkin näkemys voi olla hyvin persoonallinen. Selvitetään ajatusta esimerkin kautta:

Joku voi sanoa: ”Olen suomalainen.” Hänelle se tarkoittaa, että tämä on minun maani ja sukuni on aina asunut täällä ja tämä on kaikista tärkein asia elämässäni. Vastaavasti joku toinen henkilö voi sanoa: ”Olen suomalainen.” Hänelle se tarkoittaa, että olen syntynyt Suomessa. Ei mitään muuta.

Esimerkistä huomataan miten kaksi henkilöä voi ajatella samaa asiaa, mutta silti antaa asialle täysin eri painoarvon. Heillä kuitenkin on yhteinen viitekehys, he ajattelevat joskus asioita ”suomalaisuuden” näkökulmasta, vaikka sitten hyvin eri tavoin.

Viitekehykset paljastuvat jokaisessa kommunikoinnissa. Onnistuneen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen edellytyksenä on usein, että osapuolet tuntevat sekä oman että toisen tarkoittaman viitekehyksen ja näin kykenevät kohtaamaan toisensa toistensa maailmoissa. Joskus viitekehys voidaan paljastaa jo yhdellä lauseella. Vertaa seuraavien lauseiden ennakkoasetelmia:

”Meillä on ongelma.”

”Sinulla on ongelma.”

”Ai, sinä sait työpaikan?”

”Ai, sinä jouduit töihin?”

”Ymmärrettävästi menen opiskelemaan yliopistoon.”

”Valitettavasti menen opiskelemaan yliopistoon.”

Ehkä hoksaat jo miten viitekehykset toimivat. Samoja asioita voidaan siis sanoa monella eri tavalla, monessa eri viitekehyksessä. Varsinkin politiikassa, mediassa sekä myynnissä ja markkinoinnissa yritetään kiinnittää ihmisten huomiota viitekehysten avulla. Pohdi vaikkapa seuraavia, samaa asiaa kuvaavia lauseita ja niiden eri viitekehyksiä:

”Suhteellisen vakaa työttömyystilanne on pysynyt ennallaan.”

”Työttömyystilanne on edelleen paikoillaan, kuka on vastuussa?”

”Mies harhaili yksikseen pimeässä metsässä monta tuntia ennen kuin hän pääsi kotiinsa.”

”Mies osallistui yösuunnistuksen paikalliskilpailuun.”

Entäpä sitten seuraavat lauseet, pystytkö hahmottamaan miten niillä yritetään vaikuttaa sinuun, vain tarjoilemalla eri viitekehyksiä:

”Tämän uuden ja turvallisen automallin lisäksi meillä on tietysti olemassa noita ’karvalakkimalleja’ tuolla liikkeen toisella puolella…”

”Tietystihän urheilijasuvun lapsi voi harrastaa pianonsoittoa…”

”Kuka oikeastaan voi määritellä sen, mikä on oikein ja mikä väärin tässä ympäröivässä maailmassa…”

Viitekehyksillä yritetään siis rakentaa perusteita ja kuin sellaista mielikuvaa, joka olisi helpompi hyväksyä ja jota kaikkien muiden tulisi noudattaa.

Pääviitekehykset NLP:ssä

NLP tunnustaa seitsemän pääviitekehystä, joiden kautta ihmistä ja vuorovaikutusta hahmotetaan NLP:hen liittyen. Jokainen näistä kehyksistä tulisi jossain määrin tuntea, jotta omaan ajatteluun ja kommunikointiin toisten ihmisten kanssa saa käyttöönsä uusia näkökulmia ja resursseja.

Ekologinen viitekehys (ecology frame)

Ekologialla tarkoitetaan NLP:ssä yleensäkin jonkin asian vaikutusta ihmisen itsensä ulkopuolisiin tahoihin. Näitä tahoja voivat olla puoliso, perhe, suku, ystävät, työtoverit, harrastuskaverit jne. Ekologisessa viitekehyksessä hankitaan siis laajempi, yhteisvastuullisempi näkökulma. Ekologinen viitekehys voidaan aktivoida esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta:

Mitä tämä tarkoittaa pitkällä aikavälillä? (vaikka 10 vuoden päästä)

Keneen muihin ihmisiin tämä asia vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti?

Mitä nämä muut ihmiset, joihin tämä asia vaikuttaa, ajattelisivat tästä asiasta?

Kärjistetty esimerkki ekologisesta viitekehyksestä voisi olla tilanne, jossa poliisina toimivalle henkilölle asennettaisiin uskomuksia, kuten ”ihminen itse päättää, mikä on oikein ja väärin”, sillä kyseisessä työssä on painotettavan tärkeää toimia, kuten laki määrää. Samoin jos perheelliselle miehelle ohjelmoidaan mieleen ajatuksia, kuten ”kaikki ihmiset ovat vapaita tekemään mitä tahansa”, eivät seuraukset välttämättä olisi esim. perheelle suotavia, eikä siten ekologisia.

Tulokseen tähtäävä viitekehys (outcome frame)

Tulokseen tähtäävässä viitekehyksessä jokaista asiaa pohditaan siitä näkökulmasta, että viekö se lähemmäksi tai kauemmaksi halutusta lopputuloksesta. Kyseessä on hyvin voimakas viitekehys, jonka yhteydessä voi itselleen esittää kysymyksiä kuten:

Mitä olen tavoittelemassa, eli mikä on tulos, johon tähdätään?

Olenko tämän asian/muutoksen jälkeen lähempänä haluamaani kuin olin ennen sitä?

Mitä hyötyä tästä on? (Hyvin yleinen hokema ihmisille, jotka käyttävä eniten tätä kehystä)

Kärjistetty esimerkki tulokseen tähtäävästä viitekehyksestä on Kuningas Midas, joka halusi muuttaa kaiken koskemansa kullaksi. Midas unohti kuitenkin ekologisen viitekehyksen kokonaan, ja pian hän en enää voinut syödä mitään tai koskettaa edes lapsiaan tai vaimoaan. Johtopäätös: pelkkä tulokseen tähtäävä viitekehys on kyllä tehokas, mutta se yksinään ei koskaan toimi yleisten eettisten ja sosiaalisten käyttäytymismallien mukaisesti oikein. (vrt. myös orjuus ja lapsityövoima)

Peruuttamisen viitekehys (backtrack frame)

Tällä viitekehyksellä tarkoitetaan hyvän vuorovaikutuksen, eli tunneyhteyden ylläpitämistä peesaamalla toisella ihmiselle tärkeitä sanoja, metaforia ja arvoja. Viitekehykseen kuuluu aina välillä keskustelun ohessa palata takaisin päin kuin tarkastamaan, että ollaanko edelleen samalla aaltopituudella. Tällöin voidaan kysyä esimerkiksi seuraavia asioita:

Eli sinä tarkoitat, että…

Anna kun varmistan, että olenko ymmärtänyt oikein.

Yhteenvetona tähän mennessä on puhuttu siis näistä ja näistä asioista.

Esimerkiksi voidaan olla tilanteessa, jossa henkilö on juuri kertonut sinulle koko työhistoriansa ja haluaa nyt siirtyä keskustelemaan seuraavaksi aiheesta, jota varten on tavattu. Tällöin hyvätunneyhteys ja luottamus pysyy yllä, kun varmistat olevasi ”hänen kartalla” vaikka vain yhdellä lauseella: ”Sanot siis olleesi jo nuoresta asti näissä hommissa ja kokeneesi sitä, tätä ja tuota, mutta nyt olisi ehkä aika siirtyä eteenpäin, eikö totta?”

Vastakohtien viitekehys (contrast frame)

Vastakohtien viitekehys on ihmiselle jopa luontainen tapa toimia. Ihminen hyvin usein nimittäin keskittyy etsimään ja huomaamaan virheitä ympäristössä, itsessä ja muissa ihmisissä tai heidän käytöksessään. Tässä kehyksessä tämä, kehyksestä riippuen, ärsyttävä tai oiva tapa, pääsee oikeuksiinsa. NLP-tekniikat on oikeastaan mallinnettu usein käyttäen juuri tätä kehystä. Jos joku ihminen on erityisen hyvä siinä, mitä hän tekee tai miten hän ajattelee, voidaan kysyä seuraavia kysymyksiä:

Mitä hän tekee erilailla kuin kaikki muut?

Mikä on se juttu, joka juuri tämän asian erottaa massasta?

Jos käyttäytymällä tällä tavalla saan aikaiseksi tuloksen, jota en halua, mikä on käyttäytymiseni vastakohtainen käyttäytyminen, ja saanko sillä tavalla haluamani tuloksen?

Kärjistetty esimerkki voisi olla sellainen tilanne, jossa henkilö etsii virheitä jatkuvasti, kaikista tilanteista, muista ihmisistä jne. Kun katsotaan järvenrantasaunan ikkunasta tyyntä kaunista maisemaa, tällaiseen viitekehykseen liiaksi kiinnittynyt ihminen kertoo vain, että näe mitään, koska ikkuna on likainen.

”Mitä jos” -viitekehys (”as if” frame)

Tällä viitekehyksellä toimitaan usein esimerkiksi luovuutta ja ratkaisukykyä vaativissa tilanteissa. Jos eteen tulee jokin ylitsepääsemättömältä tuntuva ongelma, voidaan kehystä hyödyntää kyselemällä ääneen vaikka seuraavia asioita:

Millaista se olisi, jos voisit…

Osaatko ollenkaan arvata, mitä tapahtuisi jos…

Jos olettaisimmekin näin, mitä siitä seuraisi…

Periaatteessa koko NLP rakentuu ”mitä jos” -viitekehyksen sisälle. Muistamme kurssin alussa esiteltyjen NLP:n perusperiaatteiden yhteydestä, että edes niiden ei väitetty olevan totta, vaan opiskelijaa pyydettiin vain ajattelemaan, että mitä jos ne olisivatkin totta…

Esimerkkejä ”mitä jos” -viitekehyksestä on lukematon määrä. Jos henkilö sanoo vaikka: ”En ole musiikillisesti lahjakas”. Hänet voi heti saattaa uuteen kehykseen, kun pyytää häntä ajattelemaan seuraavalla tavalla: ”Mitä jos ajattelisit olevasi musiikillisesti lahjakas, mikä nyt on erilailla?” Toisaalta jos henkilö sanoo sinulle: ”Meidän suvussa kaikki ovat todella ylipainoisia.” Voit kehystää asiaa uuteen valoon sanomalla: ”Osaatko kuvitella tilanteen, jossa sukuunne syntyy lapsi, josta ei tulekaan todella ylipainoinen? Miten hän toimisi elämässään?”

Systeeminen viitekehys (systemic frame)

Systeemiseen viitekehykseen kuuluu ajattelutapa, ettei jokin asia toimi yksikseen, vaan se on osa jotain suurempaa – osa toisia asioita, osa toisia uskomuksia ja ajatuksia, tai vaikkapa osa toisia ihmisiä. Systeemin voi hahmottaa myös asioiden ketjuna, joissa kaikki osaset ovat siis jollain tavalla toisiinsa kiinnittyneitä. Systeemiseen viitekehykseen kuuluvat kysymykset, kuten:

Miten tämä asettuu osaksi suurempaa kuviota?

Sopiiko tämä siihen, mihin uskon?

Miten tämä asia liittyy tuohon toiseen asiaan?

Miksi haluttu muutos ei toteutunut tai haluttua tulosta ei saavutettu?

Mikä minun omassa käyttäytymisessäni pitää asioita ennallaan?

Systeeminen viitekehys on hyvin läsnä esimerkiksi neurologisten tasojen ajattelumallissa. Kun jokin muutos tehdään uskomusten tasolla, saadaan sillä vaikutettua epätoivottuun käyttäytymiseen. Historiasta tuttu esimerkki voisi olla: jos uskon siihen, että maapallo on pyöreä (pallon muotoinen), en enää aktiivisesti etsi maan reunaa. Toisin sanoen kun jokin osa systeemiä muuttuu, muuttuvat myös kaikki ne osat, joihin tällä osalla oli määräävä vaikutus.

Neuvotteleva viitekehys (negotiation frame)

Neuvotteleva viitekehys lähtee ajatuksesta, että aina on olemassa jokin ratkaisu ja resurssit, joilla asia tai tilanne voidaan ratkaista kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla. Tällä kehyksellä luodaan tai ylläpidetään rauhaa ja suvaitsevaisuutta. Oikeastaan ainoa oikea viitekehyksen kysymys olisi:

Mistä me molemmat voimme olla samaa mieltä?

Mihin me kaikki olemme yhdessä valmiita?

Neuvottelevan ja sovittelevan viitekehyksen vastakohdaksi nousee diktaattorimainen sotaisa viitekehys, jossa henkilö tai ryhmä henkilöitä haluaa oman tahtonsa toteutuvan sellaisenaan kuin se on esitetty ja piittaamatta keinoista, jotka siihen johtavat. Vastaavasti esimerkki neuvottelevasta viitekehyksestä voisi olla tilanne, kun teini tulee kotiin tunnin myöhässä kotiintuloajan jälkeen. Tässä tilanteessa vanhempi voi joko huutaa lapselle ja määrätä hänelle tahtonsa mukaisen rangaistuksen, tai neuvottelevaa viitekehystä käyttäen kasvattaja voi kysyä rakkaalta lapseltaan: ”Voimmeko molemmat olla siitä samaa mieltä, että haluamme sinun olevan turvassa?” Jokainen voi itsekseen pohtia, kumpi keskustelun avaustapa johtaa parempaan vuorovaikutukseen ja siten myös tuloksiin lapsenkasvatuksessa pitkällä tähtäimellä.

Ongelmanratkaisun viitekehykset

NLP:tä käytetään aika paljon erilaisten ongelmien ratkomiseen ja ehkä siksi on aiheellista esittää muutama käytännöllinen tapa viitekehyksiin liittyen, joita voi hyödyntää ratkaistessaan ongelmia. Kun siis tarkastelet mitä tahansa ongelmaa, katsot sitä aina jostain viitekehyksestä käsin, ja jo pelkkä kehyksen muuttaminen voi tuoda tietoiseen mieleen juuri aiemmin mahdottomalta tuntuneen ratkaisun.

1. Tulos ennemmin kuin syyttely

Tässä viitekehyksessä ei sorruta ajattelemaan, että i) mikä on vialla, ii) kenen syytä se on, ja iii) kuka tämän asian korjaa, vaan tässä päädytään ajattelemaan, että i) mikä on nykytilanne, ii) mitä halutaan saada aikaan, ja iii) miten nykytilanteesta pääsee haluttuun lopputulokseen käytännössä.

2. Miten ennemminkin kuin miksi

Miksi-kysymys saa ongelmalle helposti liioitellun mittakaavan, kuin sillä olisi jokin oma salaperäinen tarkoitus. Vastaavasti miten-kysymys auttaa hahmottamaan ei pelkkää ongelmaa, vaan myös sen rakennetta. Siksi kannattaa vaihtaa näkökulmaa esimerkiksi seuraavalla tavalla: Älä kysy enää miksi tämä on ongelma, vaan kysy miten tämä on ongelma. Älä kysy enää miksi tätä ei saa ratkaistua, vaan kysy miten tämän saa ratkaistua tai miten tämä ongelma pysyy voimassa.

3. Mahdollisuudet ennemmin kuin välttämättömyydet

Tässä näkökulmassa lähdetään ajattelemaan, että on parempi keskittyä siihen mikä on mahdollista ylipäänsä, kuin vain siihen mitä on pakko tehdä. Viitekehys vaihtuu esimerkiksi näin: Älä enää kysy mitä minun on pakko tehdä, vaan kysy mikä on mahdollista. Älä tyydy pohtimaan mikä ei ole mahdollista, vaan kysy mieluummin mitä pitäisi olla, että tämä olisi mahdollista. Näin saat enemmän tietoa siitä, miten sinun tulisi tehdä, jotta halutusta asiasta tulee mahdollinen.

4. Palaute ennemmin kuin epäonnistuminen

Joskus henkilö jää kiinni epäonnistumisen viitekehykseen ja hän jää pohtimaan itsekseen epäonnistumisensa syitä ja seurauksia. NLP:ssä kannustetaan jokaista ihmistä ennemmin ajattelemaan saatuja välituloksia vain palautteena, ei epäonnistumisena. Jos miettii järjellä tätä asiaa, eikö halutun tilanteen ja nykyhetken välissä ole vain sinun omaa käyttäytymistä? Jos siis valittu käyttäytyminen ei suoraan johda haluttuun lopputulokseen, eihän silloin kyseessä ole epäonnistuminen, vaan vain yksittäinen teko, josta saadaan tärkeää palautetta. Kun kaiken informaation oppii ottamaan vastaan palautteena, ei voi enää koskaan epäonnistua. Viitekehykseen mukaisesti pyri ajattelemaan seuraavalla tavalla: Älä mieti miksi epäonnistuit, vaan mieti ennemmin missä kohtaa olet nyt menossa kohti tavoitettasi. Älä myöskään pohdi kuinka pahasti epäonnistuit, vaan suuntaan katseesi siihen mitä olet juuri oppimassa tästä kokemuksesta. Epäonnistuminen on lopullinen ajatus väliaikaisesta palautteesta. Pohdi miten toimit seuraavalla kerralla. Jos nyt palaute oli huonoa, muuta jotain ja kokeile sitten uudestaan.

5. Uteliaisuus ennemmin kuin ennakko-oletukset

Uteliaisuus avaa ovet kaikille mahdollisuuksille, kun ennakko-oletukset pitää vain rajatun määrän mahdollisuuksia avoinna. NLP:ssä sanotaan usein: ”Jos toimit aina, kuten olet aina toimitkin, tulet myös aina saamaan vain sellaisia tuloksia, jotka olet jo saanut.” Mitä olisi tapahtunut, jos olisi tyydytty ajattelemaan vain, että: ”Maapallo on litteä ja jos reunan lähelle menee, kuolee.” TAI ”Kuuhun ei voi koskaan päästä.” TAI ”Atomi on pienin hiukkanen, joka on olemassa.” TAI ”Olemme nyt saavuttaneet ihmiskunnan älykkyyden kulta-ajan.” TAI ”Tämä teoria selittää melkein kaiken, se riittää oikein hyvin.” Vastaus esitettyyn kysymykseen kuuluu: ”Ei olisi tapahtunut yhtään mitään.” Mutta koska ei tyydytty ajattelemaan vain ennakko-oletusten viitekehyksessä, siksi uutta tiedettä pystyttiin luomaan, siksi ihmistä voidaan edelleen ymmärtää paremmin ja paremmin, ja siksi pikkulapsen kaltainen maailmaa ihmettelevä uteliaisuus on niin tärkeä ominaisuus.

Kun haluat kehittää ongalmanratkaisutaitojasi, voit miettiä minkän tahansa ongelman kanssa seuraavia asioita: mikä on tiedostumaton ennakko-oletukseni tässä asiassa, ja entä mitä ajattelen tähän asiaan liittyvistä muista ihmisistä, sekä minkä asioiden on oltava totta, jotta tämä asia on ongelma.