Submodaliteetit, ajatusten rakenneosaset

Tällä oppitunnilla opitaan, miten ajatuksia voidaan konkreettisesti kuvata käyttämällä viittä aistia. NLP:ssä tätä kuvaustapaa nimitetään submodaliteeteiksi. Submodaliteetti on ajatuksen rakenneosa. Submodaliteettien tehtävä on kuvata ja ilmentää jokaista ajatusta sopivaksi ihmisen viidelle aistille.

Kuten muistetaan aiemmilta oppitunneilta, jokainen miellejärjestelmä perustuu joihinkin aistikokemuksiin. Nyt submodaliteettien yhteydessä opitaan, että samoin jokainen aistikokemus perustuu johonkin ajatusten rakenneosiin, ja näitä ajatusten rakenneosasia nimitetään NLP:ssä submodaliteeteiksi. Submodaliteetit ovat NLP:ssä niin tärkeässä asemassa, että termin ”neuro-lingvistinen ohjelmointi” yhteydessä sana ”neuro” viittaa pohjimmiltaan juuri näihin osasiin.

Submodaliteetit ovat läsnä eri muodossaan jokaisessa NLP-harjoituksessa ja muutosprosessissa. Jos esimerkiksi henkilön uskomus halutaan muuttaa joksikin toiseksi uskomukseksi, kartoitetaan sekä uuden halutun uskomuksen että vanhan (esim. rajoittavan) uskomuksen submodaliteetit sekä linkitetään niitä haluttuihin resursseihin (kuten välinpitämättömiin asioihin ja totuutena pidettyihin asioihin). Myös jos esimerkiksi pohditaan mikä on ”todellisen” ja ”kuvitellun” kokemuksen eroavaisuus jonkun henkilön mielessä, nämä persoonalliset kokemukset voidaan helposti erottaa toisistaan submodaliteettien avulla. Mieli nimittäin kuvaa mennyttä ja tulevaa sekä totuutta ja valhetta usein eri submodaliteettien avulla. Tai oikeastaan voisi sanoa, että aina samojen submodaliteettien avulla, mutta painottaen eri submodaliteetteja.

Submodaliteetit voi opiskella muutaman pääkohdan kautta, mutta ennen sitä nostetaan esiin neljä jokaiseen submodaliteettiin pätevää yleisominaisuutta. Submodaliteetteihin liittyen kartoitetaan aina niiden:

i) Sijainti (aistihavainnot syntyvät aina jossain, eli lähtevät liikkeelle jostain)

ii) Etäisyys (aistihavainnoille voidaan määrittää jokin etäisyys, esim. lähellä tai kaukana)

iii) Voimakkuus (aistihavainnot koetaan aina jollain intensiteetillä, eli esim. lievinä tai voimakkaina), sekä

iv) Assosioitunut vai dissosioitunut tila (eli onko henkilö itse kokemuksen sisällä vai ulkopuolella).

Mitä selvemmin omista ajatuksista tunnistaa submodaliteetteja, sitä helpommin ajatuksia voi kontrolloida ja ylipäänsä säädellä tai muuttaa. Submodaliteetteja opitaan tunnistamaan tutkimalla aistihavaintoja. Ensiksi jokainen submodaliteetti voidaan jakaa kahteen kategoriaan, digitaalisiin ja analogisiin submodaliteetteihin. Digitaaliset ominaisuudet ovat ”joko tai” -tyyppisiä rakenneosia (vrt. valokatkaisin), joista hyvä esimerkki on joko assosioitunut tai dissosioitunut tila. Muita esimerkkejä ovat: ajatuskuvilla joko on kehykset tai ei ole, sekä ajatus koetaan joko 2 D tai 3 D -kuvana. Analogiset ominaisuudet ovat puolestaan ”jatkuvia”, eli joko tai -ääripäiden välissä on selvä asteikko, jolla edetään. Esimerkkejä analogisista submodaliteeteista ovat: kirkkausaste, kuvan koko, äänen voimakkuus jne.

Oppitunnin materiaaleista saat ladattua itsellesi pdf-tiedoston, jossa on listattuna jokaiseen viiteen aistikanavaan liittyviä submodaliteetteja. Saman listan saat auki ja ladattua myös tästä alla olevasta näkymästä:

Käy lista rauhassa läpi ja ymmärrä jokaisen submodaliteetin merkitys ajatuksen rakenneosasena. (Linkki monisteessa mainittuun kuvaan 7. Tunteet voidaan havainnollistaa kuin lämpökameran kuviksi. Näin tehtiin suomalaisen Aalto-yliopiston tutkimuksessa vuonna 2014.)

Konkreettinen esimerkki submodaliteeteista

Tehtävän anto:

Ajattele koiranpentua

Subjektiivinen toteutus:

1. Kun ajattelen koiranpentua, näen pienen koiran, ehkä irlanninsetterin pennun, jolla on hieman lerppanat korvat.

2. Näen ehkä hieman hennon kuvan suoraan edessäni, alaviistossa, ehkä noin puolen metrin päässä minusta. Kuvassa on punertava pentu.

3. Liitän kuvaan sellaista pientä vastasyntyneen pennun vikinää ja tuhinaa.

4. Kuva herättää minussa jonkin tunteen rinnan kohdalla, ja se lämmittää kehoani. Kyseessä on jokin hyvä ja rauhallinen tunne.

5. En osaa liittää kuvaan hajuja tai makuja.

Toteutuksen kommentointi kohta kohdalta:

1. Voidaan päätellä, että henkilö käyttää heti aluksi visuaalista aistikanavaa.

2. Submodaliteetteja: hento viittaa esim. epätarkkaan tai sumeaan kuvaan, kuvan sijainti ja etäisyys käyvät ilmi, värikuva (ei mustavalkoinen)

a. Voisi kysyä lisää: Liikkuuko kuva vai onko se pysäytys kuva? 2 D vai 3 D? Minkä muotoinen kuva on kyseessä? Onko kuvalla reunuksia? Onko kuvassa jotain muuta kuin koiranpentu, esim. alusta, talo, jotain muuta?

3. Myös auditiivisia submodaliteetteja tulee ilmi: vikinä ja tuhina.

a. Voisi kysyä lisää: Millä voimakkuudella vikinä ja tuhina kuuluvat? Entä mistä suunnasta? Millainen sävy äänillä on? Entä ovatko ne yhtäjaksoisia vai pätkittäisiä? jne. jne.

4. Myös kinesteettinen submodaliteetti tulee ilmi: hyvä ja rauhallinen, lämmittävä tunne rinnassa.

a. Voisi kysyä lisää: Mikä tunne on tarkalleen ottaen kyseessä? Onko se perustunne onnellisuus vai jokin ehkä sosiaalisiin tunteisiin kuuluva tunne? Mihin suuntaan koet tunteen pyörivän?

5. Kuvaan voi liittyä myös hajuja tai makuja, vaikka henkilö ei osaisi niitä liittää kuvaan. Monesti hajut toimivat todella tehokkaina ankkureina, ja mieli saattaa hetkessä siirtyä nykyhetkestä vaikkapa mummolan varastoon, jossa kohdattu tuoksu on tullut viimeksi vastaan jokin tunteen kera.

Käytetty kieli ja kriittiset submodaliteetit

NLP:ssä ihmisen käyttämä kieli otetaan kirjaimellisesti. Usein sanotaan: ”Sitä tulee ulos, mitä sisällä on.” Vaikka henkilö saattaisi vain vitsaillen sanoa jotain erikoista, saattavat nämä sanat silti kätkeä sisäänsä jonkin uskomuksen tai identiteettikäsityksen. Submodaliteettien yhteydessä tarkkailun kohteeksi joutuvat varsinkin predikaatit, eli sanat jotka kuvaavat käytettyä aistikanavaa ja miellejärjestelmää. Joskus ongelmatilanne voi välittömästi ratketa oikealla vastakysymyksellä, joka on peesauslinjan mukainen ja mätsää ongelman kanssa oikealla tavalla.

Esimerkkejä:

Ongelma: ”Olen hukassa, oikea vastaus pakeni minulta.”

Ratkaisun hakeminen: ”Ei hätää, ota oikeasta vastauksesta kiinni kädelläsi ja vedä se niin lähelle itseäsi, että näet sen taas, erittäin kirkkaasti.” TAI ”Astutaan ensin pois hukasta, kas näin, ja sitten ehkä näet taas oikean vastauksen?”

Ongelma: ”Aivan kuin olisin taas lapsi. Kuulen jatkuvasti miten äitini solvaa minua.”

Ratkaisun hakeminen: ”Voitko siirtää ajatuksissasi äitisi niin kauas, että et enää kuule hänen ääntä?” TAI ”Mitä jos muuttaisit äitisi äänen mielestäsi maailman seksikkäimmäksi ääneksi?”

Ongelma: ”En löydä aikaa näin suuren tehtävän tekemiseen.”

Ratkaisun hakeminen: ”Vaihdetaanpas näkökulmaa, astutaan ulos sinusta itsestäsi (⇒ dissosioituminen). Näetkö miten koko aikajanasi on suoraan edessäsi? Tuolla on tulevaisuus ja tuolla menneisyys. Mistä kohtaa löytäisit parhaiten aikaa tehtävän tekemiseen?” TAI ”Oletko löytänyt aikaa suuren tehtävän tekemättäjättämiseen? Tiedät siis mistä aikaa löytää aina tarvittaessa?” TAI ”Voisitko pilkkoa suuren tehtävän osiin?” TAI ”Mitä jos tekisit kuvasta pienemmän liikuttamalla sitä hieman itsestäsi poispäin. Mikä nyt muuttuu?”

Kriittiset submodaliteetit ovat sellaisia submodaliteetteja, joilla on kaikista suurin teho ajatuksen kasassa pysymisen kannalta. Esimerkiksi jos henkilö pelkää jotain asiaa todella voimakkaasti, kuvittelee hän usein assosioituneena kauhun hetken olevan hyvin suuri ja kirkas ajatuskuva. Tällöin jo yhden submodaliteetin, kuten assosioitumisen vaihtuminen dissosioitumiseen voi riittää ajatuksen kaikkien muidenkin submodaliteettien muuttumiseen – ja näin siis pelon kaikkoamiseen.

Kriittiset submodaliteetit saattavat aiheuttaa joskus ”ihmeparantumisia”. Joskus nimittäin riittää, että pelon tai rajoittavan uskomuksen submodaliteetit tulevat tietoisuuteen, ja muutos tapahtuu jo siinä samassa. Tällöin tietoisuus vähän kuin itsestään parantaa ihmisen aiemmasta vaivastaan. Monille on käynyt näin: jos vaikka jokin tietty tapahtuma on vainonnut ihmistä läpi hänen elämänsä, ja yhtäkkiä ihminen on oppinut siihen liittyvän opetuksen, loppuu siihen asti jatkunut tapahtumaketju kuin seinään. Toisin sanoen tapahtumaan liittyvän ajatuksen submodaliteetit muuttuvat.

Kuten submodaliteetit yleensäkin, myös kriittisen submodaliteetit ovat subjektiivisia, eli henkilökohtaisia. Kenenkään toisen ihmisen submodaliteetit eivät toimi toisella ihmisellä samalla tavalla, eikä siksi universaalia totuutta submodaliteetteihin liittyen voida kirjoittaa. Siksi submodaliteettien yhteydessä tärkeintä on oppia tiedostamaan ne, sen jälkeen muuttamaan niitä omissa ajatuksissaan, ja näin voi lopulta halutessaan myös auttaa muita ihmisiä niiden kanssa.

Joskus NLP:ssä submodaliteettejä käytetään kuin todistusaineistona. Jos henkilöltä on vaikkapa neutralisoitu käärmepelko, voidaan prosessin onnistuminen varmentaa jo ajatustentasolla niin, että tarkastetaan ovatko käärmeisiin liittyvän ajatuskuvan submodaliteetit muuttuneet. Jos muutosta ei ole tapahtunut, ei prosessi ole vielä onnistunut, ja vastaavasti jos muutosta on tapahtunut, ainakin jotain on jo muuttunut.

Oheisesta harjoituksesta löytyy kaksi esimerkkiä uskomusten muutosprosesseista NLP:n avulla. Submodaliteetteihin liittyvä harjoitus on näistä ensimmäinen, eli ”nopea uskomuksen muutos”. Harjoituksessa mainittu ”ajatusrakenteiden tunnistamislomake” on juuri sama kuin yllä esitetty yleisimmät submodaliteetit sisältävä lomake.

Siirry harjoitukseen tästä: Uskomusten muuttaminen