Oppitunnin aiheena on uskomukset, jotka ovat ihmisen henkilökohtaisia totuuksia. Uskomus on periaatteessa sama asia kuin ajatus, ja se voi olla oikeasti tosi, epätosi tai mitä vain siltä väliltä. Uskomus on kuitenkin aina totta kokijalle itselleen. Uskomukset ovat henkilön tiedostumattomassa mielessä ja niihin liittyy usein hyvin suuri tunnelataus ja henkilökohtaisuus, minkä vuoksi niitä usein puolustetaan hyvin jääräpäisesti ja valitettavan ennakkoluulottomasti. Joskus uskomusta luonnehditaan, että se on henkilökohtainen mielipide, jolle ihminen itse on kerännyt riittävästi todistusaineistoa – niin paljon, että hän on itse alkanut uskoa siihen. (Tieteellisemmin puhutaan ns. anekdoottisista todisteista.)
Rajoittaviksi uskomuksiksi sanotaan sellaisia uskomuksia, jotka ilman pohjaa todellisuudessa suoraan tai välillisesti rajoittavat ja huonontavat ihmisen elämänlaatua. Esimerkiksi rajoittava uskomus voisi olla: ”Minulla on huono suuntavaisto”, joka johtaa henkilön eksymiseen ja paikkojen hukkaan menemiseen aika ajoin. Suuntavaisto on kuitenkin aivan kuin mikä tahansa eri osaaminen, se on opittavissa oleva taito, ei universaali totuus. Usein rajoittavat uskomukset ovat henkilökohtaisia tuomioita, jotka ovat ihmisen mieleen tulleet omista huonoista kokemuksista ja kasvattajien ajattelemattomista neuvoista. Jos lapselle jatkuvasti kerrotaan, kuinka huono hän on jonkun mielestä laulamaan, saattaa lapsi joskus uskoa tämän ajatuksen ja hyväksyä sen osaksi identiteettiään. Mitään todellista perää tälle väitteelle ei ole, mutta silti se voi olla jonkun ihmisen henkilökohtainen totuus, eli uskomus.
Koska uskomukset ovat tiedostumattomassa mielessä, joskus niiden löytämisen eteen on nähtävä vaivaa. Voit tutkia omia uskomuksiasi esimerkiksi harjoituksella, jossa jatkat annettuja lauseita eteenpäin ja lopuksi sitten analysoit vinkkien mukaan kutakin uskomusta. Siirry harjoitukseen tästä: Tutki uskomuksiasi
