Värähtelyn laki
Värähtelyn lain mukaan kaikkeudessa jokainen olevainen asia on liikkeessä, eikä mikään olevainen lepää, ja siksi kaikki liikkuu, värähtelee ja kiertää kehää. Värähtelyn lain mukaan eroavaisuudet materian, energian, mielen ja jopa hengen ilmentymisessä johtuu vain niiden erilaisesta värähtelystä. Mitä korkeammalle henkilö sijoittuu värähtely-asteikolla, sen korkeammaksi värähtely käy. Tällä asteikolla kaikkeus värähtelee äärettömästi, jolloin se on hyvin lähellä lepotilaa (eetteriä). Lain mukaan on olemassa miljoonittain erilaisia värähtelyasteita niistä suurimman, eli kaikkeuden ja pienemmän, (eli eetterin) välissä. (Kybalion)
Henkinen transformaatio on kuvattu yhdeksi tämän lain käytännön sovellukseksi. Jotta ihminen voisi muuttaa mentaalista tilaansa*, tulee hänen muuttaa värähtelyään. Tämän voi tehdä mielen voimalla, korjaamalla fokuksen johonkin haluttuun tilaan. (Kybalion)
(*) mentaalinen tila voidaan nähdä myös esimerkiksi HCR- ja NLP-terminä tila, sekä esimerkiksi henkisenä tilana, tunnetilana jne.
Jos ihminen esimerkiksi on useimmiten vihainen, eli hänellä on vihainen tunnetila, voi ihminen muuttaa tunnetilaansa, vaikka ilmeilemällä peilin edessä niin kauan, että hän alkaa nauramaan itselleen. Tähän voi mennä aikaa muutama sekunti tai puoli tuntia, riippuen siitä, kuinka syvä muutettava tunnetaso juuri sillä hetkellä on. Monesti viha muuttuu myös suruksi, joka kuin vapauttaa jumiutuneen tunnetilan ja päästää sisäiset värähtelyt uusille uomille.
Eräs nykyaikana tunnettu tunnetilan muutostekniikka koskee jännitystä. Jos esimerkiksi ennen esiintymistä alkaa jännityksen tunne polttelemaan, voi itselleen alkaa hokea: ”Olen innostunut!” Pian sitä huomaakin olevansa innostunut. Tämän tekniikan teho ilmeisesti piilee siinä, että kyseiset tunnetilat ovat hyvin lähellä toisiansa, ja siksi pelkkä itselle annettu suggestio voi riittää muuttamaan sitä.
Kuva 1 ja 2. Kuvissa esitellään erilaisia aallonpituuksia eli värähtelyitä.
Fysiikassa värähtelyä mitataan käsitteen taajuus avulla. Taajuus kuvaa jonkin toistuvan ilmiön tapahtumien määrää aikayksikköä kohti, ja sitä merkitään tunnuksella f. Jokin voi esimerkiksi värähdellä viisi kertaa sekunnissa, jolloin voisimme sanoa, että asian värähtelytaajuus on 5 Hz, eli ”viisi hertsiä”. Hertseinä ilmoitetaan, kuinka montaa sekunnissa jokin värähtelee.
Myös ihmisen aivot ja hermosto värähtelevät jatkuvasti jollain taajuudella. Oheisessa kuvassa esitellään yleisesti tunnetut ihmisen aivoaaltojen värähtelytaajuudet. Ihmisen korkeimmat värähtelyt tapahtuvat gammatasolla, jossa esimerkiksi uusien asioiden oppiminen tapahtuu. Mitä enemmän ihmisen muiden tasojen värähtely toimii vapaasti ja tasapainoisesti, sitä helpompaa ihmisen on värähdellä gammatasolla. Pelkkiä värähtelyjä tarkastelemalla voisikin huomauttaa, että monesti ADHD ja oppimisvaikeuksista kärsivät ihmiset eivät ole muista ihmisistä eroavia, vaan jokin heidän värähtelytasoistaan on jumissa, niin ettei värähtelyt pääse toimimaan vapaasti. Esimerkiksi stressi lukitsee värähtelytasoja, eikä siksi jatkuvasti stressistä kärsivä ihminen enää opi uusia asioita yhtä hyvin kuin sisäisestä rauhasta nauttiva ihminen.
Kuva 3. Ihmisen aivoaaltojen värähtelytasot.
Ihmisen aivoaaltojen tulisi päästä siis värähtelemään mahdollisimman vapaasti. Jos ihmisellä on esimerkiksi trauma tai jokin pelkotila, saattaa hän alkaa karttamaan tiettyjä värähtelyjä, ja siksi hän huomaa pian ylikuormittuneensa. Kun ihminen värähtelee kaikilla tasoilla, myös hänen sisäinen elinvoimansa pääsee liikkumaan vapaasti. Näin ihminen pysyy terveenä ja hyvinvoivana.
Eräitä ongelmia, jotka ovat suoria seurauksia värähtelytasojen jumeista: univaikeudet, ei osaa rentoutua tai ei pääse transsitilaan, oppimisvaikeudet, keskittymisvaikeudet, vaikeus olla vuorovaikutuksessa, vaikeus olla ryhmässä pitkiä aikoja, vaikeus olla yksin pitkiä aikoja, vaikeus olla hiljaa pitkiä aikoja, vaikeus kuunnella toisia, vaikeus olla luova, vaikeus muistaa, tunnetason ongelman, pakkoajattelu jne. jne.
Värähtelyn laki antaa meille osviittaa myös erääseen ikuisuuskysymykseen, eli siihen, että onko aikaa oikeasti olemassa? Nykyään aikaa lasketaan atomikellojen avulla. No atomikellot puolestaan laskevat cesium-atomin värähtelyjä. Eli näin ollen: aika lasketaan värähtelyinä. Aiemmin aikaa laskettiin taivaankappaleiden liikkeiden perusteella, joka sekin on värähtelyä, mutta vain paljon hitaammassa tahdissa. Ehkä voisi kuitenkin yleistää, että aika on täysin sidottu värähtelyihin, tai että ainakaan sitä ei voi ilmaista ilman värähtelyjä. Näin ollen värähtelyn laki on ajan edellytys. Jos mikään ei värähtelisi, ei aikaakaan olisi olemassa. Tällaista värähtelemätöntä tilaa kuvataan käsitteellä eetteri. Se on lepokoordinaatisto, jossa ei ole liikettä, eikä värähtelyjä, eikä siksi aikaakaan.
