Sielunpaaston tarkoitus
Pyhien kirjojen ohjeet paastoista eivät tarkoita vain ravinnosta luopumista, vaan paastoaminen on huomattavasti syvällisempi konsepti: paastoaminen on käytännönläheisin muoto itsensä kieltämiselle. Sielun paasto, eli pidättäytyminen voidaan ymmärtää erilaisina asioina, kolmella eri tasolla. Sielunpaastoon voi kuulua ruoasta ja juomasta luopuminen, selibatia eli sukupuolisesta kanssakäymisestä pidättäytyminen, liikunnasta tauon pitäminen, sosiaalinen paasto eli muiden ihmisten seurasta pidättäytyminen, sekä esimerkiksi kaikesta informaatiosta, eli televisiosta, lehdistä, kirjoista ja muista medioista pidättäytyminen. Kuten sanottu, todellinen sielunpaasto on yleisemmin sanottuna ”elämästä” pidättäytymistä eli oman olemisensa kieltämistä.
Sielunpaaston idea ei ole kuitenkaan jatkuvasti, koko elämänsä kieltää itseään, vaan sielunpaaston perimmäinen idea on tasapainottaminen. Nostetaan tähän väliin apuun eräs selventävä kuva.
Yksinkertaistetusti voidaan ajatella sielun toimivan kuvan osoittamalla tavalla. Sieluun tulee jotain inputteja, joita sitten käsitellään liikkeen ja levon (ihmisessä stressi ja relax) avulla, ja lopulta sielun sisäinen maailma tuottaa jonkin outputin. Ehkä tämä yleisessä muodossa oleva kuva avautuu paremmin fyysisen esimerkin kautta. Otetaan esiin sama kuva, mutta nimetään termit nyt koskettamaan fyysistä kehoa.
Fyysinen kehomme siis ottaa inputtina sisään ravintoa, eli ruokaa ja juomaa. Tästä saamme polttoainetta, ja pystymme toimimaan aivan normaalisti. Kehosta pidämme huolta liikunnan ja unen avulla, ne ovat kehon liike ja lepo. Kun kehon kanssa toimimme, saamme lopulta aikaiseksi jonkin fyysisen outputin – se voi olla melkein mitä vain (satasen juoksu, siivous, kävely, kauppareissu, tai ihan vain yleisesti hyvä kunto).
Kehollisen paaston tavoitteena on fyysisen tasapainon saavuttaminen. Kun ihminen on fyysisessä tasapainossa, hän voi fyysisesti hyvin, on terve, ja alkaa saavuttaa flow-tilan tekemisen kautta (myös ns. tekevä meditaatio).
Kokeillaan seuraavaksi käsitellä tätä samaa kuvaa henkisesti, mielen kautta.
Jos fyysinen ravintomme on ruokaa ja juomaa, niin henkinen mielenravintomme on informaatiota. Mielemme ottaa informaatiota vastaan monista eri lähteistä – täysin tietämättämme tai sitten tietoisesti. Kun saamme informaatiota sisään, on meillä polttoainetta tehdä ajatustyötä tai rentoutua. Mieli tarvitsee sen päivittäisen työn ja levon, aivan kuten kehokin. Lopulta tuotamme henkisiä outputteja, jotka voivat olla melkein mitä tahansa (koulutyöt, normi työt, ajatustuokiot, luovat visioinnit, järkeilyt, menneiden muistelut, rentoutushetket eli mielen päiväunet, jne.)
Henkisen, eli mielellisin paaston ideana on saattaa ihminen henkiseen tasapainoon. Kun ihminen on henkisesti tasapainossa, hänen ajattelunsa toimii varsin monipuolisesti, mielenterveys on hyvällä pohjalla, ja hän alkaa saavuttaa flow-tilaa mielensä sisällä (myös ns. tiedollinen meditaatio).
Sielunpaastoon ei kuitenkaan vielä riitä keho ja mieli, vaikkakin niiden rooli on suuri. Kehon ja mielen lisäksi otamme esiin kolmannen ulottuvuuden – symbolisen sydämen. Ihminen tarvitsee myös hengellistä paastoa, ja sen toteutuskenttänä toimivat käsitteet, kuten sydän, henki ja sielu. Otetaan aiheeseen liittyvä kuva esiin.
Aivan kuten käytämme ravintoa kehon ja mielen kanssa, myös sielumme janoaa sille oikeaa ravintoa. Sielunravintoa tulee vastaan automaattisesti, kun sielu kulkee henkistä prosessia eteenpäin. Hengellisestä ravinnosta onkin käytetty metaforaa jumalten syöminen ja juominen. Hengellistä ravintoa saa esimerkiksi pyhistä kirjoista, itselleen sillä hetkellä sopivista henkistä konteksteista, oikeasta hengellisestä seurasta, jne. Hengellinen ravinto toimii siis polttoaineena (vrt. symboli taivaallinen manna, jokapäiväinen leipä, jne.) henkiseen kasvuumme, henkiseen evoluutioon.
Hengellisellä ravinnolla on meihin todella suuri vaikutus! Hengellisen ravinnon tunnistaa siitä, miten se ruokkii koko sydäntä ja sielua. Hengellinen ravinto on se asia, mitä ilman sinä et voisi missään nimessä olla. Se asia, joka on pelastanut sinut. Joillekin se voi olla tietty urheilulaji, ja toiselle se voi olla joku ihminen. Se on kuitenkin yhteistä näille hengellisille ravinteille, että sinä rakastat niitä. Ne elävät rakkaudesta. Ne ovat sydämen asioita. No ehkä kysyt, miksi sitten tällaisesta asiasta tulisi paastota? Tämä kysymys on hyvin tärkeä – se erottaa toisistaan henkisen egon ja aidon itsen. Vaikka sinä kuinka rakastaisit jotain asiaa ja saisit siitä voimaa ja energiaa, niin silti kyseessä olisi vain keinovalo – jotain feikkiä. Ellei sitten. Kyseessä ole Jumala ja luomistyö. Niin kauan kuin sydämesi ja sielusi palvelevat jotain muuta, jotain mikä on sinun ja Jumalan välissä, niin kauan sinun tulee opetella paastoamaan myös siitä. Voit tehdä itsellesi pikatestin. Saatko tämänhetkisestä hengellisestä ravinnostasi ja siihen liittyvästä ”työstäsi” itsellesi voimaa ja kunniaa? Viekö tuo ”työsi” sinua yhä syvemmälle sinun omaan maailmaasi? Vai onko ”työsi” suuntautunut tutkimaan Jumalaa, Hänen ominaisuuksiaan, sekä luomistyötä? Palveletko sinä ihmisiä ihan oikeasti? Oletko jotain palkkaa, kehuja tai mainetta vailla ”työstäsi”? Tässä kohtaa vielä muistutetaan, että sielunpaasto on jotain mitä sinä oikeasti et haluaisi tehdä – tämän kurssin aiheet ovat niin syvällä.
Henkisellä tiellä on satoja nimiä, mutta yllä olevassa kuvassa sitä nimitetään termillä suuri työ. Hengellinen ravintomme on siis suuren työn polttoainetta – se vie meitä hengellisesti eteenpäin. Vastaavasti jos tarvitsemme hengellistä lepoa, rukoilemme ja teemme syvällisiä hypnooseja ja transseja. Suuren työn ja rukouksen yhdistymistä ja synergiaa kuvaa hyvin 1500 vuotta vanha sananparsi ora et labora. ”Rukoile ja tee työtä”, näin suuri työ etenee liikkeen ja levon kautta. Lopulta myös hengellinen prosessimme tuottaa erilaisia outputteja (, kuten hengellisiä kirjoituksia, runoja, tauluja, lauluja, uutta tiedettä, jne., yms.) Hengellisen outputin tunnistaa ehkä parhaiten siitä, että se koskettaa ihmisen itsensä lisäksi koko ihmiskuntaa ja se on tehty Jumalan kunniaksi. Hengellinen output on ihmisen parhaan version pyhittämistä, palvelemaan ihmiskuntaa, ja palvomaan Jumalaa (ja Hänen totuuttaan)!
Kun ihminen hengellisen paaston kautta saavuttaa hengellisen tasapainotilanteen, ihminen tuntee oman tarkoituksensa ja tehtävänsä osana jumalallista luomistyötä. Tätä kutsutaan ihmisen suureksi työksi. Hengellisellä tasolla ihminen voi lähestyä flow-tilaa pyhyyden harjoittamisen kautta, totuuden tuntemisen kautta, sekä sydämensä ja sielunsa puhtaan rakkauden kautta (myös ns. hartausmeditaatio). Hengellinen paasto on voimavara paljastaa valheelliset pyhyys, totuus ja rakkaus, sekä tuoda oikeat, jumalalliset versiot niistä esille.
Miten määrä versus laatu liittyy sieluun?
Kolme yllä olevaa kuvaa ovat eri tasojen toteutuksia ensimmäisenä esitetystä, paastoon liittyvien ulottuvuuksien esittämästä kuvasta. Kuvaan on kuitenkin hyvä lisätä vielä yksi kokonaan uusi ulottuvuus: määrä vastaan laatu. Sielunpaaston tehtävänä olisi tasapainottaa myös määrän ja laadun vastakkainasettelua.
Voimme syödä paljon tai vähän, sekä hyvä- tai huonolaatuista ravintoa. Voimme esimerkiksi syödä tasapainoisesti jotain paljon ja vähän väliltä, mutta silti saatamme syödä aina roskaruokaa. Toisaalta voimme syödä tosi hyvälaatuista ruokaa, mutta voimme syödä sitä aivan liikaa, tai vastaavasti aivan liian vähän. Nämä kaikki tilanteet johtavat erilaisiin energiavajeisiin, ja olemme väsyneitä. Ja tämän saman me voimme tehdä informaation kanssa. Voimme nauttia informaatiota paljon tai vähän, ja voimme nauttia sitä hyvä- tai huonolaatuisena. Ja vielä tämän saman me voimme tehdä hengellisen ravinnon kanssa. Myös sitä voi saada liikaa tai liian vähän, myös se voi olla hyvä- tai huonolaatuista. Outputeista kvanttitietokoneetkin tunnetaan.
Määrän ja laadun suhdetta kannattaa miettiä hyvin tarkkaan. Fyysisesti on erittäin merkittävää, millainen on ravinnon, liikunnan ja unen suhde, ja minkä laatuista niistä kukin on. Ihminen voi liikkua liian paljon tai vähän, ja liikunta voi olla hyvä- tai huonolaatuista. Ja aivan sama on unen kanssa. Henkisesti meidän tulee pohtia, mistä saamme päivittäisen informaatiomme ja minkä laatuista se on. Onko nauttimamme informaatio Gourmet-ateria vai mäkkärin kolme juustohampparia? Entä mitä ajatuksia pyörittelemme päivät pitkät, ja osaammeko katkaista ajattelun välillä rentoutumishetkiin? Määrän ja laadun suhdetta tulee pohtia myös hengellisesti. Viekö hengellinen ravintomme meitä elämässä eteenpäin? Eteneekö henkinen evoluutio? Tunnemmeko totuutta paremmin tänään kuin vuosi sitten? Olemmeko oppineet palvelemaan muita paremmin kuin kaksi vuotta sitten? Osaammeko asettaa ihmiskunnan ja Jumalan itsemme edelle paremmin kuin muutama vuosi sitten? Nämä on rankkoja kysymyksiä, mutta toisaalta ne testaavat meidän etenemistä henkissä evoluutiossa.
