Universaalin etiikan perusteet

Filosofinen pohdiskelu hyvään ja pahaan liittyen on varmasti iso osa jokaisen ihmisen henkistä kasvuprosessia. Tässä osiossa syvennymme pohtimaan universaalia etiikkaa, sekä sen suhdetta esimerkiksi ihmisen maalaisjärkeen ja yliminään.

Suomalainen Wikipedia esittelee meille etiikan peruskysymykset:

• Kuinka meidän pitäisi elää? Kuinka muita yksilöitä tulisi kohdella? Mitä tulisi sisällyttää eettisen pohdinnan piiriin?
• Mikä tekee teosta oikean tai väärän? Mitä tarkoitamme, kun sanomme, että meidän pitäisi tehdä jotakin tai että emme saisi tehdä jotakin?
• Minkä periaatteen mukaan toimijan pitäisi valita, mitä tekoja hän tekee? Mitä eettisiä sääntöjä hänen tulisi noudattaa?

Nostetaan seuraavaksi esille muutama yksinkertainen kysymys, joihin vastaamalla voisimme päästä määrittelemään universaalin etiikan.

Mitä etiikka on? [1]

Useimmat ihmiset yhdistävät etiikan ja moraalin oikean ja väärän erottamiskykyyn, ja luonnehtivat niitä esimerkiksi Kultaisen säännön (”Tee muille, kuten tahtoisit itsellesi tehtävän”) avulla. Monet ammattikunnat puolestaan nojaavat eettisyytensä kanssa alakohtaisiin valoihin, vakuutuksiin ja yleisiin ohjesääntöihin. Näistä on hyvä esimerkki Hippokrateen vala, johon lääkärit sitoutuvat toiminnassaan. Myös uskonnot tarjoavat eettistä ohjeistusta käskyjen ja erilaisten viisaustekstien avustuksella. Ilmeisesti yleisin tapa määritellä etiikka on: normit, jotka määrittelevät hyväksyttävän ja ei hyväksyttävän käyttäytymisen.

Miten eettinen ymmärryskyky kehittyy ihmisessä?

Useimmat ihmiset oppivat etiikan alkeet kotona, koulussa, kirkossa ja/tai muissa sosiaalisissa ympyröissä. Vaikka useimmat ihmiset saavuttavat moraaliset ensiaskeleet lapsuutensa aikana, kehittyy moraalinen ymmärrys koko elämän ajan [1]. Toki moraalia voi oppia myös lukemalla, mutta varsinkin ennen ikävuotta 6 lapsi sisäistää asioita lähes täysin kokemuksensa ja käyttäytymisen kautta. Vaikka lapselle opetettaisiin jonkin olevan väärin ja pahasta, mutta esimerkiksi vanhemmat itse kuitenkin toimisivat niin, lapsi omaksuu käyttäytymisen esimerkin, ei varoituksen sanaa.

Aina lapsuus ja nuoruus eivät siis mene kuten satukirjoissa, vaan joskus ihmiselle voi syntyä traumoja ja muita henkisiä vaikeuksia. Tällöin myös moraalinen kehitys häiriintyy. Jos lapsi esimerkiksi näkee vanhempiensa tekevän rikoksia ja käyttäytyvän huonosti, kehittyy lapsen moraaliin vinouma, joka sallii tuollaisen käytöksen sen nojalla, että niinhän hänen rakkaimmat kasvattajansakin toimivat. Ihmisen oma persoonallinen moraali siis kehittyy läheisesti ihmisen henkisen perimän kautta.

Tutkitaan seuraavaksi moraalin kehittymisen erilaisia vaiheita.

Moraalin kehittyminen ja ihmisen elinkaari

Tutkija nimeltä Lawrence Kohlberg (1927-1987) loi hyvin tunnetun teorian moraalin kehityksestä. Teoria jakaa ihmisen moraalin ja eettisen kehityksen kolmeen osaan, joissa kussakin on sisällään pari vaihetta. Ennen teorian ensimmäistä vaihetta lapsen voisi ajatella aloittavan elämänsä vaiheesta 0 (, jota siis ei ole erikseen tuohon teoriaan merkitty). Vaihetta 0 voisi luonnehtia eläinten kanssa samaksi moraalin tasoksi – käytännössä moraalia ei siis ole. Vastasyntynyttä kiinnostaa vain oma elossa pysyminen ja ruokailu. Seuraavat vaiheet ovat Kohlbergin teoriaa (kohdissa on osittain käytetty viitettä [2]):

1) Totellaan auktoriteetin rangaistuksen pelossa

Tässä vaiheessa oleva ihminen delegoi eli ulkoistaa oman moraalinsa jollekin auktoriteetille ja antaa hänen kertoa itselleen, mikä on oikein ja väärin.

Varsinkin 1900-luvulla ja siihen asti lapsia koulutettiin kuten eläimiä - kepin ja porkkanan avulla. Nykyaikainen tutkimustulos lapsen psykologiasta varoittaa vanhempia kohtelemasta lapsia liian kovien rangaistusten kanssa, ja aina ilman fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Jos lapsi joutuu kasvamaan kovien rangaistusten pelossa, on hänellä riski jäädä jumiin tälle moraalin tasolle.

2) Oman edun tavoittelu reilun pelin säännöillä, siten että kaikki hyötyvät.

Toisessa vaiheessa lapsi (tai aikuinen) ajattelee: ”Kaikki, mikä on minulle hyödyksi, on oikein, ja kaikki, mikä haittaa minua, on väärin.” Vaiheeseen kuuluu myös ehdollinen antaminen, eli toiselle annetaan jotain omista vain siksi, että oletetaan saavansa jotain takaisin jossain vaiheessa. Kohlbergin teorian mukaan myös moni aikuinen on kiinni näillä ensimmäisillä askeleilla, ja valitettavan harvoin kehittyy niistä eteenpäin elämänsä aikana. Ei ehkä siksi yllätys, että uskonnot pyrkivät opettamaan ihmisiä nousemaan näitä moraalirappusia ylöspäin. Monien moraalinen kompassi vaatii päivitystä matkan varrella.

Esimerkiksi kapitalismi toimii tämän pikkulapsen moraaliportaan mukaisella moraalilla. Ei ehkä olekaan ihme, että joskus on opetettu, ettei ihminen voi palvella kahta herraa.

3) Hyvien ihmissuhteiden moraali, johon kuuluu: kiltteys, hyvä maine, huolenpito toisista jne.

Kolmannessa vaiheessa on erityisen tärkeää: luottamus, uskollisuus, kunnioitus ja kiitollisuus.

Kolmannen vaiheen moraalikehityksen voi omaksua vain ryhmässä, ja sen vuoksi vaihetta läpikäyvän lapsen tai aikuisen tulee hankkiutua osaksi jotain ryhmää. Tässä vaiheessa yksilölle on oikein olla sen ohjaama, mikä miellyttää tai auttaa muita. Tärkeää on moraalisesti hyvä aikomus, ja moraali nähdään ”hyvän henkilön” arkkityyppinä.

4) Moraali tuo vastuun yhteiskunnan hyvinvoinnista, eli säännöt ja laki ovat yhteiseksi hyväksi

Vaiheessa henkilö ei enää näe moraalia ryhmän ominaisuutena, vaan koko yhteiskunnan. Hyvän ja pahan kriteerit perustuvat siihen, auttaako tietynlainen käyttäytyminen ylläpitämään sosiaalista järjestystä, vai haittaako se sitä [2]. Neljännessä vaiheessa ihminen alkaa syvällisesti kunnioittamaan asiantuntijoita ja lakia yleensäkin. Yhteiskunnallinen järjestys ja yleinen hyvinvointi nousevat tärkeämmäksi seikaksi kuin oma tai muiden yksilöiden vapaus. Ihminen oppii tinkimään omasta ja lähipiirinsä vapaudesta palvellakseen suurempaa yhteistä etua.

5) Moraali on yhteiskuntasopimus, jossa yksilön oikeudet hyväksytään.

Kohlbergin havaintojen mukaan (ja ainakin lähteen [2] mukaan) harvat ihmiset yltävät näillä moraalisen kehityksen viimeisille tasoille.

Tässä vaiheessa ihminen ymmärtää moraalisen joustavuuden ja muuttuvan luonteen. Hyvä ja paha on olemassa yhteiskunnassa siksi, että on luotu yhteinen sopimus – valtion laki. Ihminen ymmärtää lainsäädännön puutteellisuuden ja sen takan piilevän järkeilyn, ja sen vuoksi oppii kritisoimaan ja/tai puolustamaan lakia. Esimerkiksi lain pilkkaaminen ja mitätöinti eivät ole osa tätä tasoa, vaan kritiikin on oltava aiheellista ja todelliseen näyttöön ja vertailukohtiin perustuvaa – ei siis enää omaa uskomusta ja mielipidettä. Hyvään kritiikkiin kuuluu myös omien parempien vaihtoehtojen esittäminen. Vaiheessa hahmottuu myös maallisen lain luonne: lait eivät ole ikuisia ja ne kehittyvät. Tässä vaiheessa oleville ihmisille tai lapsille moraalisuus merkitsee vapaaehtoista osallistumista hyväksytyssä sosiaalisessa järjestelmässä. Kaikille olisi parempi olla yhteiskunnallinen sopimus.

Huomautus: Henkinen tie jossain määrin purkaa auki myös ihmisen moraalisen kehityksen ja saa lopulta ihmisen käymään hetkellisesti tyhjässä, lapsenomaisessa tilassa. Jos ihminen jää jumiin henkiselle tielle, hän hyvin todennäköisesti ei ole sisäistänyt tämän tason moraalia, vaan toteuttaa elämässään jotain alemmista tasoista. Vasta ne henkisen tien kulkijat, jotka rakentuvat uusiksi ja oppivat aiempaa elämäänsä korkeampaa moraalia, voivat alkaa nähdä valtion jälleen tai ensimmäistä kertaa elämässään hyvänä ja oikeana asiana. Vasta tällöin moraali voi kehittyä näille viimeisille tasoille: ihmisen on oltava jälleen valmis palaamaan takaisin yhteiskuntaan, uutena ja parempana versiona itsestään.

6) Moraalin pohjana on oikeudenmukaisuus, ja kaikilla ihmisillä on sama ihmisarvo.

Kohlbergin teorian viimeinen taso on portti universaalin etiikan maailmaan. Tässä vaiheessa ihminen luo (tai saa rukouksessa) hänen omat eettiset periaatteet, joihin hänen moraalinsa ja omatuntonsa nojaavat. Eettistä luomistyötä ei kuitenkaan luoda oman maailman sääntöjen mukaan, kuten joillakin moraaliteorian alkupään tasoilla, vaan tässä niiden pohjana on kattavat, universaalit ja rationaaliset periaatteet. Lähde [2] sanoo: ”Nämä periaatteet ovat abstrakteja moraalisia käsitteitä, joita on vaikea selittää, ja ne ylittävät olemassaolevat lait. Tässä henkilö rakentaa oman moraalisuutensa sen mukaan, kuinka hän uskoo, että yhteiskunnan olisi oltava olemassa, eikä niin kuin yhteiskunta määrää.”

Vaiheeseen viitataan myös monissa uskonnollisissa yhteyksissä. Esimerkiksi Raamatusta tuttu uuden Jerusalemin rakentaminen tarkoittaa oman sisäisen maailman rakentumista jumalallisen, universaalin etiikan päälle. Raamatussa annetuista eettisistä ohjeista tärkeimmät ovat kultainen sääntö (”Tee muille, kuten haluaisit itsellesi tehtävän”), sekä rakkauden kaksoiskäsky. Kaksoiskäskyn mukaan ihmisen tulee oppia rakastamaan Jumalaa yli kaiken, ja muita ihmisiä kuten itseään.

Lähde [2] on Raamatun kanssa samoilla linjoilla: ”Tämän vaiheen tärkeä osa on sen universaali soveltuvuus. Tässä yksilö soveltaa samoja kriteerejä muille, joita hän soveltaa itselleen. Hän kohtelee muita niin kuin hän haluaisi muiden kohtelevan häntä…” Lisäksi lähde huomauttaa, että jos ihminen ei kohtele itseään kuten muita (tai muita kuten itseään), hienoista ideologioistaan huolimatta, ihminen on edelleen yksinkertaisemmassa moraalisessa vaiheessa. Tarkemmin sanottuna vaiheessa 3, eli individualismin vaiheessa.

Huomautus uskoihin liittyen: Monet uskonnot perustuvat jonkin profeetan ilmoitukseen jumalallisesta laista tai viisausaforismeista jne. On kuitenkin merkittävää, etteivät nämä lait aina anna kaikille ihmisille samaa ihmisarvoa, vaan kuin korottavat jonkin tietyn porukan muita ihmisiä korkeampaan asemaan. Vasta tämä moraalirappusten viimeinen vaihe antaa ihmiselle aidot henkiset voimavarat kohdella itseä ja muita tasa-arvoisella tavalla. Tätä varten ihmisen eettisen kulmakiven on oltava universaali, häntä itseään ja hänen ystäviään tai jotain tiettyä ihmisporukkaa suurempi.

Summa summarum

Moraalisen kehittymisen aikana ja jälkeen ihminen on siis i) oppinut tuntemaan oman persoonallisen moraalinsa, ii) oppinut tulemaan toimeen ryhmissä, yhdessä sovittujen sääntöjen kanssa, iii) oppinut noudattamaan valtiossa säädettyjä lakeja, iv) oppinut kuuntelemaan asiantuntijoita ilman auktoriteettikammoa, v) rakentanut eettisen pohjansa universaalin etiikan päälle, sekä v) käynyt heränneen omatuntonsa johdattamana läpi henkisen prosessin, jonka seurauksena saanut henkilökohtaisen ilmoituksen (ilmestyksen, oivalluksen, idean tms.) universaalista etiikasta, ja lopulta vi) oppinut elämään ilmoituksen kautta tulleen universaalin etiikan kanssa tasapainossa.

Moraalin kehittymisen suhde ihmisen muihin kehitysvaiheisiin

Oheisessa totuudentalossa laaditussa kuvassa on listattu allekkain, kuin samalle aikajanalle sijoitettuna kolme merkittävää ihmisen kehitystä kuvaavaa teoriaa. Ylimpänä on Eriksonin kehitysvaiheet (psykososiaalisen kehitykset kriisit), keskellä Freudin kehitysvaiheet (psykoseksuaaliset vaiheet), ja alimpana Kohlbergin moraalin kehitysvaiheet.

Varsinkin Freudin ja Eriksonin teoriat on sijoitettu aikajanalle juuri niissä annettujen ikäkausien mukaan. Kohlbergin teoria on sijoitettu mukaan niin, että se jokseenkin pyrkii vastaamaan kahden muun teorian ikäkausia. Moraalin kehittymisestä kuitenkin tiedetään, että osalla se kehittyy jo nuorena teorian viimeiseen vaiheeseen, ja osalla se ei kehity koko elämän aikana lainkaan, välttämättä edes alkupään vaiheisiin.

Teorioiden laittaminen samalla aikajanalle voi paljastaa meille jotain uutta tietoa ja ymmärrystä. Mitä jos ihmisen eri kehitysvaiheet ovatkin jollain tavalla esteinä tai mahdollistajina myös moraalin kehittymisessä? Mitä jos esimerkiksi ratkeamaton kriisi pikkulapsi-iässä olisikin yhteydessä auktoriteettikammon tai auktoriteettien sokean tottelemisen kanssa? Tässä vaiheessa ei ole tarkoitus antaa tieteellistä faktaa, vaan pikemminkin haastaa jokainen ihminen tutkimaan omaa elämää, omia kehitysvaiheita.

Kuva 1. Ihmisen kehitysvaiheet kolmen eri teorian näkökulmasta. Kuva aukeaa isoksi klikkaamalla sitä.

Seuraavaksi on tullut aika yrittää määritellä universaali etiikka. Palautetaan muistiin: etiikka yleensäkin kuvaa eettisen toiminnan periaatteita, se antaa meille osviittoja oikeasta ja väärästä, ja se kuvaa arvojen ja eettisten väittämien luonnetta. Universaalin etiikan pitäisi toteuttaa kaikki etiikan lajit, ei niin että aina seuraava taso pullauttaa edelliset pois, vaan niin että seuraava taso tavallaan pitää kaikki aiemmat tasot sisällään. Etiikka siis laajenee, ei poissulje osa-alueitaan.

Määritelmä (Universaali etiikka)

Universaali etiikka tarkoittaa henkisiä sääntöjä, jotka ovat voimassa kaikkialla ja ne kunnioittavat i) ihmistä yksilönä (yksilönvapaus), ii) ihmiskuntaa ryhmänä (tasa-arvo), sekä iii) koko maailmankaikkeutta ja sen elävää luontoa. Universaalia etiikkaa ei kukaan pysty sellaisenaan opettelemaan tai toiselle opettamaan, vaan se tulee lopulta ihmiselle suoraan, idea-maailman kautta henkilökohtaisena oivalluksena.

Huomautus: idea-maailma on eräs ihmisen tietoisuuden tasoista, jotka on määritelty totuudentalossa.

Jos logiikan tehtävä on säilyttää totuus päättelyketjun läpi, niin universaalin etiikan tehtävä on säilyttää totuus ihmisen käyttäytymisessä läpi hänen elämänsä. Universaali etiikka ei siis rajoitu ihmiseen itseensä, kuten persoonallinen yliminä, eikä se rajoitu johonkin tiettyyn ryhmään tai kultaisiin käytöstapoihin, etiketteihin. Universaali etiikka on myös kulttuureja, uskontoja ja kaikkia elämänkatsomuksia korkeampi moraalinen käsite. Joskus universaalia etiikkaa on luonnehdittu sanan oikeus avulla. Todennäköisesti eri valtioiden lainsäädännöt tähtäävät juuri universaaliin etiikkaan luotujen oikeusjärjestelmien avulla. Luonnonsuojelijat puolestaan vaativat oikeutta luonnolle, joka ei siihen luonnostaan itse pysty.

Oikeuden tehtävä on suojella ihmistä, kansakuntia ja luontoa. Valitettavasti tämän ajan oikeus maapallolla on syvästi sidottu tiettyjen suurvaltojen oikeuskäsityksiin. Tämä myös näkyy maapallon arjessa: ihmisiä kuolee nälkään ja janoon, vaikka toisessa paikassa ruokaa ja resursseja on jopa liikaakin. Ehkä maailmasta puuttuu tällä hetkellä sellainen oikeustaho, joka valtioiden itsekkäistä tarkoitusperistä riippumatta pitäisi universaalia oikeutta yllä. Toki tällaisen toimijan ja viran perustaminen ja ylläpito voisi olla lievästi sanottuna haastavaa. Toisaalta tällaisen tahon olemassaolo ei välttämättä suoraan edes voisi toimia universaalin etiikan kanssa, sillä valtioita eikä niiden kansalaisia voi pakottaa toimimaan universaalin etiikan mukaisesti, vaan sitä tulee jokaisen haluta ihan itse.

Universaali etiikka hahmottuu ihmiselle kaikkein parhaiten, kun ihminen itse kulkee henkistä evoluutiota eteenpäin. Universaalia etiikkaa ei voi opiskella oppikirjoista, mutta sitä pyrkivät opettamaan esimerkiksi ihmiskunnan pyhät tekstit. Universaaliin etiikkaan ei silti koskaan kuulu sääntöjen ulkoa opettelu, vaan universaali etiikka perustuu elämisen kautta saatuun vahvistukseen henkisesti opituista asioista. Universaali etiikka kehittyy ja kypsyy sielussa, kun sielu oppii tuntemaan itsensä, muut ihmiset ja luonnon (ja Jumalan ja totuuden).

Hengenyhteys (eli Jumala) voi nostaa ihmisen eettiset käsitykset universaalin etiikan huippuun – ja tästä käytetään termiä ”rakkaus”. Hengenyhteyden kautta ihminen voi käsittää muun muassa pyhyyden olemassaolon, ja täten julistaa vaikkapa ihmiselämän pyhäksi. Jos ihmiselämää pitää pyhänä, ei ihminen voi loukata (eli tappaa) sitä missään olosuhteissa. Maapallolla ei vielä tänä päivänä ylletä tähän moraaliin edes kehittyneissä maissa. Monissa suurmaissa kuolemanrangaistuksia jaellaan edelleen. Ehkä moraalinen itsekkyys on löytänyt piilopaikan ryhmänä toimimisen kautta. Jos valtio tappaa ihmisen, kukaan ei koe olevansa siitä henkilökohtaisessa vastuussa, vaikka toisaalta sydämiensä kautta kaikki ovat.

Ihmisen erilaisia oikeuskäsityksiä

Nostetaan tähän lopuksi vielä kerran esiin moraalin ja oikeuskäsityksen erilaisia tasoja. Ideana olisi hahmottaa itsestä yksilöä, ryhmiä, valtiota, luontoa ja kosmosta, sekä lopulta universaalia etiikkaa koskettavat tasot.

Yksilön oikeuskäsitys perustuu ihmisen omiin kokemuksiin, sekä hän maalliseen järkeensä. Vanhemmilta ja kulttuurista omaksutut moraaliset ohjeet voidaan ottaa sokeasti vastaan sellaisinaan – olivatpa ne hyviä tai huonoja, oikeudenmukaisia tai eivät. Persoonallista oikeuskäsitystä kutsutaan psykologiassa termillä yliminä.

Etikettisäännöt ovat jonkin tietyn kontekstin omia sääntöjä, jotka mittaavat kontekstiin kuuluvan tai siihen pyrkivän ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä. Etikettisäännöt eivät kestä aikaa, kuten universaali etiikka, vaan ne kukoistavat kullakin aikakaudella, juuri siinä ajassa ja paikassa, jossa ne ovat käytössä. Esimerkiksi 1900-luvulla oli käytössä etikettisääntö, jonka mukaan miehen tuli avata naiselle ovi. Sama sääntö kuulostaa 2000-luvun miesten ja naisten tasa-arvoa toteuttavalle ihmiselle lähinnä naurettavalta.

Kansallinen moraali perustuu valtion (kontekstin) sisällä yhdessä sovittuihin sääntöihin. Jos ihminen yltää kansallisen moraalin asteelle, hän ei enää riko asuinpaikkansa lainsäädäntöä, eikä niiden ryhmien sääntöjä, joihin ihminen on liittynyt mukaan. Kansallinen moraali toimii kunkin valtion etuja ajatellen, mutta kuitenkin ihmistä itseään suojellen.

Universaali etiikka pätee kaikille yksilöille ja kansakunnille. Universaali etiikka opettaa meitä ihmisyydestä ja ihmisten välisestä tasa-arvosta. Tähän viittaa esimerkiksi kaikista uskonnoista tuttu kultainen sääntö ”tee muille, kuten haluaisit itsellesi tehtävän”. Universaali etiikka tuo yksilön ja ryhmän lisäksi kosmoksen ja sen luonnon mukaan ajatteluun. Ihminen tai ihmiskunta ei voi toimia tavalla, joka ajaa luontoa epätasapainoon, ja universaali etiikka auttaa ihmistä hahmottamaan tätä yhteyttä. Maapallo ja koko maailmankaikkeus toimivat yhdessä, niin että kaikki asiat ovat kytköksissä keskenään. Tätä on pyritty havainnollistamaan tieteen keinoin esimerkiksi perhosvaikutuksen kautta.

Aiheeseen liittyen on erikseen hyvä huomioida seuraava seikka:

Kriisissä olevan ihmisen oikeuskäsitys saattaa joskus hämärtyä. Kun traumaattinen-, identiteetti- tai eksistentiaalinenkriisi puskee päälle, laukeaa kehossa ja mielessä erilaisia defenssejä. Tällöin ihminen saattaa taantua moraalisissa asioissa, eli sortua toimimaan eettisiä ja moraalisia sääntöjä vastaan, ja vain omaa etua ja omia oikeuksia ajaen. On hyvä muistaa, että oikeastaan aina kriisin taustalla on jokin itsekoettu tai -aiheutettu traumaattinen kokemus tai jokin sisäinen ristiriita (kuten oidipus-kompleksista johtuva auktoriteettikriisi tai oman henkisyyden lukoista johtuva peniskateus). Henkisen prosessin idea on lopulta kohdata kriisin aiheuttanut asia oikeiden henkisten voimavarojen kanssa. Sieluntason paraneminen ei ole mahdollista mitenkään muuten kuin ihmisen itsensä sisällä. Kun sisäinen maailma on kunnossa, ihmisen moraalinen kasvukin tapahtuu kuin itsestään.

Käytetyt viitteet

[1] Resnik, D. B. (2020) What Is Ethics in Research & Why Is It Important? National Institute of Environmental Health Sciences. URL: https://www.niehs.nih.gov/research/resources/bioethics/whatis/index.cfm?links=false

[2] Mielen ihmeet -verkkosivusto. (2019) Kohlbergin teoria moraalisesta kehityksestä. URL: https://mielenihmeet.fi/kohlbergin-teoria-moraalisesta-kehityksesta/